Waltham taskukellon korjaus

[nouneim]

Tämä kello on kuulunut aikoinaan isoisälleni. Se on joutunut pois käytöstä pahojen käyntiongelmien vuoksi, jonka laatu selviää tässä myöhemmin. Onneksi se on pysynyt tallessa. Eli pelkällä puhdistus ja öljyhuollolla tästä ei selviä, vaan on vähän tehtävä remonttiakin käyttökuntoon saattamiseksi. Sen verran hieno esine on kyseessä, että olisi sääli ettei se vielä tulisi käyttökuntoon.

Minusta kello on päältä päin asiallisen vaatimattoman näköinen, mutta positiivisessa mielessä. Pidän jostain syystä kovasti harmaasta taulusta ja hillitysti koristellusta kuoresta.

Kun takakannen avaa, näky ei ole niin vaatimaton. Erilaiset hionnat ja koristelukuviot kiiltelevät hienosti kelloa kallistellessa. Toteutuksista huokuu kuitenkin myös teknisten ratkaisujen säästelemättömyys.

Regulointimekanismi on toteutettu hammasratasvälityksin. Liipottimen sillassa oleva tähtimäinen rengas on se, josta nopeutta säädetään. Siinä on hammasratas, joka kampeaa regulaattorin vartta.

Kivet eivät ole kiinni jousella, kuten iskunvaimennuksella varustetuissa rannekelloissa, vaan ne pitää irroitella avaamalla ruuvit ja sitten työntämällä ulos:

Kelloon on näköjään jäänyt vetoa, ja liipotin on jumissa. Se ei mahdu pyörähtelemään ankkurin sillan yli. Ajattelin heti, että ongelma aiheutuu liipottimen akselin katkeamisesta. Hieman yllättäen tarkempi tarkastelu näyttää akselin olevan ehjä ja päät kiiltävät komeasti! Ehkä se vain on käynyt kuivilla öljyillä niin pitkään että akseli on lyhentynyt tasaisesti, mutta silti se on säilyttänyt muotonsa. Lääkkeeksi en ensihätään laittaisi uutta akselia, koska silloin pitäisi esimerkiksi tasapainotukset tehdä uusiksi. Oikeanlaisen akselin metsästäminenkin voisi käydä hankalaksi, ja voisi vaatia jonkun muun modifiointia sorvin ääressä (vaatii jonkin verran työkaluja). Kivien asennon säätö, eli yläkiven laskeminen taitaa olla turvallisempi ratkaisu, vaikka on vähän työlästä sekin. Sitä myöhemmin oma tarinansa.

Liipotin itsessään on näitä wanhan ajan hienoja laitteita, jossa tasapainotus on tehty ruuveilla. Kehä koostuu kahdesta puolikaaresta, jossa on kaksi eri metallia kerroksina. Lämpölaajeneminen venyttää metalleja eri tavoin, joten kaaret oikenevat kylmässä ja käyristyvät lämmetessä. Tämä muuttaa liipottimen hitausmomenttia sen verran että se kumoaa lämmön spiraalijousta pehmentävän vaikutuksen. Kompensoinnin voimakkuutta voidaan muuttaa vaihtamalla painavampia ruuveja lähemmäs puolikaaren päätyjä. Lainasanoja käyttäen tässä on bi-metalli lämpökompensointi. Spiraalijousi on sinistettyä terästä, ja sen muoto on taivutettu Breguet-kaareen, joka vähentää käynnin muutoksia eri asennoissa. Sydäntä lämmittävää tarkasteltavaa näin kellotekniikasta kiinnostuneelle.

Vanhat öljyt vaativat vähän jynssäystä ja liottelua ennen irtoamistaan. Varovaisuus on kuitenkin on paikallaan kellon osia mekaanisesti puhdistettaessa. Osat kuitenkin vaikuttavat olevan kunnossa.

Jousikotelon rakenne on tyypillinen amerikkalainen "barrel motor", mikä lie suomenkielinen termi. Jousen toinen pää on kiinni kotelon ulommassa reunassa, ja sisempi pää on kiinni kannessa. Kotelo ja sen kansi pääsee siis pyörimään toistensa suhteen kellon käydessä! Kelloa vedettäessä pyöritetään koteloa, ja kellon käydessä pyörii vain kansi. Akseli, jolla kotelo kiinnittyy koneistoon ja pyörittää koteloa vedettäessä, kulkee erillisenä kannessa olevan putken läpi. Kotelo on aika jännä avattava, koska jousen sisempi pää pitää saada erilleen kannesta avaamatta sitä ensin, muuten jousi levähtää äkillisesti silmille. Raosta pitää kuitenkin avatessa kurkkia, seuraako jousen toinen pää kantta, joka ei ole toivottavaa. Suojalasit ovat paikallaan.

Jälleen koristelua: koteloon ja sen kanteen on tehty erilaiset hionnat. Jousi on aika väsähtäneen muotoinen, vaikka tämän aikaiset sinistetyt teräsjouset muutenkin ovat muodoltaan paljon vähemmän avautuvia kuin nykyiset.

Taulu on verrattain hyvässä kunnossa. Kellastunut lasike värjää taulun väriä tunkkaisemmaksi kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, ja sen vaihdan uuteen.

Jälleen on mukava huomata kuinka erilaisia mekanismeja onkaan kellon aikaan asetukselle ja vedolle:

Näissä kuvissa nuppi on "ylös-asennossa", ja alin ratas pääsee pyörittämään ratasta, josta on välitykset viisareille. Kun nuppi on alhaalla, keskellä oleva tappi työntyy alas, jolloin alempi vipu painuu alas ja kampeaa ylemmän vivun ylöspäin, jolloin sahalaitaiset hammastukset ottavat yhteen. Sahalaitaiset hammastukset välittävät vedon ylimpänä näkyvälle ratakselle, josta on välitys jousen vetoon.

Kirjoitan myöhemmin jatkoa huollolle, ensimmäisenä kiven laskuoperaatiosta. Kokonaisuudessaan kasaaminen on edelleen pahasti kesken, mutta ainakin nyt liipotin mahtuu pyörähtelemään kivuttomasti. Alkuperäinen vika on siis korjattu. Säätö oli tosiaan vähän työlästä, etenkin kun välineet eivät olleet heti käytettävissä. Suu vetäytyi kummasti messingille, kun kokeilussa liipottimen päittäisvälys oli muuttunut sopivaksi (eli melko olemattomaksi), ja se mahtui pyörimään ja ihailtavan herkästi. Jos kello tulee kuntoon, on tämä vaivan arvoista.

Muutaman mutkan kautta päädyin kiinnittämään kiven nuppineulalla! Ja joo, sille on sitten ihan järkevä selitys...

Muokattu kuvia sopivamman kokoisiksi.

 

[nouneim]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Jatkoa projektille kiven säätöoperaation merkeissä.

Liipottimen kivet ovat istutettu messinkisiin sovitekappaleisiin. Sovitekappaleet tukevat olakkeensa paikkaansa, joten kiven korkeutta voi säätää vain muuttamalla olakkeen paksuutta. Kun yläkiviä halutaan laskea liipottimen akselia kohti, pitää ohentaa reikäkiven sovitteen olaketta tai laittaa toinen sovite ohuemmalla olakkeella.

Helpolta kuulostavan projektin alkutilanne:

a) löytyykö sorvaustaitoja: ei
b) löytyykö sorvia: ei
C) löytyykö ylimääräistä rahaa kunnolliseen sorviin: ei

Eli kaikki valmiina projektin aloitukseen. Tilasin halvan kiinalaisen minisorvin nähdäkseni tekeekö sillä mitään. Jos se ei kelpaa tarkkaan sorvaukseen, niin ainakin sitä voi hyödyntää sitten hionta- ja kiillotuspuuhissa, joten laitetaan tilaukseen. Sorvi saapuikin parissa viikossa:

Olin ollut lukevinani jotain portaattomasta nopeudensäädöstä tilausta tehdessäni, mutta ilmeisesti se olikin mainittu muissa katselemissani malleissa. Tämä oli mallia on-off. No ei se mitään, lisään siihen sitten nopeudensäädön itse. Tasavirtamoottorin nopeutta voi säätää jännitettä muuttamalla. En halunnut odotella säätimiä tai osia ulkomailta, joten keskityin katselemaan kotimaisten verkkokauppojen tarjontaa. Valmiit olivat pääosin liian järeitä ja kalliita, joten päätin kasata itse sopivan. Taloudellisin vaihtoehto lienee pulssinleveysmodulaatiosäädin, joka katkoo jännitettä pulsseiksi ja säätö tapahtuu pulssin leveyttä muuttamalla. Löysin sattumalta halvan rakennussarjan, jossa on valmis piirilevy. Rakentamiseen ei tarvitse muuta kuin juotella osat paikoilleen. Virtaa katkova FET-transistori vain oli vähän heppoinen, joten korvasin sen hieman järeämmällä. Yhteensä osat olivat n. 10 €.

Kasattu säädin:

Tietysti ulkonäön vakuuttavuuteen pitää panostaa. Eihän vaan näytä itse tehdyltä?

No joo, suojaahan tuo elektroniikkaa sähköä johtavalta sorvin purulta, joten se ajaa asiansa.


Koekäyttöjen jälkeen totesin, että saattaa minisorvilla jotain saadakin aikaan. Mutta ennen kuin mahdollisesti tuhoan alkuperäisosan, kokeilenkin itse tehdä koko osan. Ainakin samalla selviää mahdolliset rajoitteet taidoissa ja työkaluissa. Heti alussa teräkelkka tuntui huteralta, ja jälki oli sen mukaista. Irrottamalla kelkka, selvisi että välystä pystyy säätämään, ja siitä saikin käyttökelpoisen tukevan. Toinen vika ilmeni jo varsinaista työstökappaletta työstäessä. Ihmettelin kun äänessä kuului pärinää ja jälki oli hieman kiharaista. Syyksi paljastui hihnapyörä, jonka lukitus oli jätetty löysälle. Kireän hihnapyörän avustuksella lonksuva hihnapyörä sai koko akselin tärisemään. Vika oli helppo korjata kiristyksellä. Kolmas vika tuli vasta kun olin jo edennyt melko pitkälle. Taas alkoi syntyä kiharaa, ja ajattelin etteikö se hihnapyörä vielä pysy. Siirsin terän syrjään ja sammutin koneen. Istukka jatkoikin pyörimistään kiinnityskierteillään ja se jarrutti vasta sorvinterää vasten! onneksi terä osui vain kappaleen juureen ja tästä selvittiin säikähdyksellä. Kävi mielessä, että ehkä tämäkin olisi pitänyt tilata rakennussarjana, jolloin kaikki osat olisi tullut kiristetyksi. Muita kommelluksia ei koneen osalta vielä ole ilmaantunut.

Ensitöikseni tein kokeilua varten metallisen "kiven" sovitusta varten, jotta tiedän toimiiko koko idea kiven laskemisesta liipottimen vapaan pyörähtelyn mahdollistamiseksi. Kokeilusta pitää näkyä mm. tuleeko päittäisvälys sopivaksi säätövarojen puitteissa, mahtuuko liipotin pyörähtelemään vapaasti, toimiiko ankkurin ja siirtokiven välinen kontakti ja lopuksi ankkurin turvamekanismi oikein siirtorullan suhteen. Tein siis käytännössä pienireikäisen prikan, joka korvaa kiven ja sen sovitteen. Sen olakkeesta tuli aavistuksen liian ohut, jolloin akseli olisi vähän liian tiukasti päätykiviä vasten. Kaikki muu kuitenkin toimi oikein, joten ideatasolla toimintasuunnitelma sai vihreää valoa.

Tässä osaa on jo aloiteltu:

Näyttää hämäävän yksinkertaiselta, mutta tässä vaiheessa on jo ollut jonkin verran tekemistä, koska kaikkia välineitä ei ole valmiina. Kappale on on ensin sorvattu lähemmäs lopullista halkaisijaa, ja samalla tietysti se on oiennut pyörimään tasapainossa. Tuo istukka ei keskitä lähellekään tasapainoon alussa. Terille on pitänyt myös keksiä sovelletut kiinnitykset.

Sitten kappaleeseen on porattu keskelle reikä (pieni reikä syvennyksessä), jota kautta liipottimen akseli pääsee kivelle. Tietenkään minulla ei ole sorviin kiinnitettävää poran terän istukkaa, joten tein kertakäyttöisen itse. Katsoin ensin millä korkeudella terän pitää olla osuakseen keskelle, ja sitten tein sovituskappaleen puusta, joka nojaa teräkelkkaan. sovituskappale on siis puuta, johon tein reiän samalla poranterällä, kuin minkä siihen istutan. Sitten vain poranterän kääntö ja se istuu puukappaleeseen hyvin. Teräkelkkaa vasten nojaten sitten vain tähdätään työstettävän kappaleen pyörimisakselille ja annetaan porautua melko hitailla kierroksilla. Väärän keskittämisen kertoo huojunta, ja hitailla kierroksilla on aikaa reagoida.

Reiän suulla on isompi syvennys, johon reikäkivi on tarkoitus istuttaa. Se on tietysti tehty sorvaamalla. Viimeiset siivut ovat hitaita, koska aina vähän väliä pitää tarkastella on halkaisija jo riittävä kivelle. Syvyys saa olla jopa hieman liikaa, koska päätyä voi helposti vielä lyhentää, ja sen varaan laskinkin.

Seuraavassa kuvassa syvennys on jo valmis, ja kiveä sovitellaan paikoilleen. Syvennyksen pohjan pitää olla sen verran tasainen, että kivi istuu pohjalla tukevasti. Syvennyksen ympärille on tehty ura, jonka sisälle jäävä kiven ympärille jäävä kehä on n. kymmenesosamillin paksu! Kiven ei ole tarkoitus jäädä kitkasovitteisesti kiinni (eikä liimallakaan), vaan tuo kehä yksinkertaisesti leivotaan tiiviisti kiven ympärille kappaleen alkaessa olla muuten valmis. Tämä sama tekniikka on ollut käytössä yleisesti tämän taskukellon lisäksi muissa aikalaisissaan.

Ja mitäs seuraavassa kuvassa nyt sitten on tapahtunut. Ulkohalkaisijat ovat sorvattu lopullisiin halkaisijoihin ja olake on jätetty. Sitten kappale on katkaistu ja liimattu takaisin toisen puolen työstöä varten. Liipottimen akselin asennusta helpottamaan on tehty suppilomainen syvennys ja pintaa on vähän kiillotettu alkuperäiskappaleen esimerkkiä noudattaen, joskin alkuperäinen on jo patinoitunut. Keskitys liimauksessa on sikäli yksinkertaista, että jäljelle jäävän kappaleen halkaisija on sama kuin liimattavan, mutta tarkka liimaus vaatii nysväämistä. Kymmenesosamillit on valtava mittayksikkö tässä kokoluokassa. Vertailun vuoksi kuvassa näkyvän kapeampi osuus on 2 kymmenesosamilliä alempana säteen suunnassa kuin jätetty olake! Onneksi teknisesti mittatarkkuutta vaativat pinnat oli jo sorvattu ennen katkaisua. Toisen pään työstö onkin sitten enemmänkin ulkonäkökysymys, tosin pienet heitot näkyy heti. Ja jos ihmettelette muhkuraista olemusta, niin se on vain ympäriinsä sotkettua liimaa. Liimaus lähtee asetonikylvyssä.

Seuraavaksi se onkin jo sovitusta vaille valmis ja kivi on kiinnitetty. Kappale on vielä kerran liimattu toisin päin kiven kiinnitystä varten. Alustana toimivaan torsoon on merkitty hyvät kohdistusmerkit uudelleen sorvin istukkaan asennusta varten. Sekin vaatii pientä hienosäätämistä riittävän tarkkuuden takaamiseksi. Tein kiveä ympäröivän reunuksen muovaamista varten työkalun nuppineulasta. Kärki piti muotoilla sen verran kapeaksi että sillä voi painaa uraan, mutta muodon pitää olla mahdollisimman tylppä, jotta se ei lähde leikkaamaa ja repimään ohutta reunusta. Muotoilin kärjen siten, että se muistutti vähän pullistunutta veneen keulaa. Painoin työkalun uraan tukea vasten, samalla antaen sorvin pyöriä hitaasti. Lopputuloksena kivi on turvallisesti kiinnitetty, ja nuppineulalla tietysti kuten aiemmassa viestissä ilmaisin.

Ja se toinen puoli tuli kiiltäväksi samalla kun se kerran oli sorvissa helposti tehtävissä:

Kokeilu asennuksen ja liipottimen kanssa näytti, että olin ollut hieman liian varovainen olakkeen kavennuksen suhteen alkuperäiseen nähden. Päittäisvälyksen saamiseksi sopivan pieneksi, mutta ei tiukaksi kuten harjoitusprikassa, sitä piti vielä hieman ohentaa jälleen liimaamalla se takaisin tuttuun paikkaan. Samalla madalsin vastaavasti kiillotettua puolta, koska se nousisi muuten korkeammalle koneiston pohjalevyn tasosta olakkeen ohennuksen myötä. Tällä kertaa kaikki osuikin jo kohdalleen, ja kaikki on onnellisesti tämän osan suhteen valmista. Tässä vielä reilusti ohennetulla (no, onhan kymmenesosamillikin iso) olakkeella vertailun vuoksi:

Jotenkin tuntuisi väärältä sanoa että kyseessä oli pikkuvika, joka hoitui pienellä säädöllä...

 

[kanikune]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Se on oikein, että homma ei ole haudanvakavaa. Kierrossäädin sokeripurkissa. Miksei, kun kerta sokeripaloja käytetään kytkentöihinkin 8)

My hat is off to you, Sir!

Millaista mikrometriä käytät?

 

[nouneim]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Se on oikein, että homma ei ole haudanvakavaa. Kierrossäädin sokeripurkissa. Miksei, kun kerta sokeripaloja käytetään kytkentöihinkin 8)

My hat is off to you, Sir!

Millaista mikrometriä käytät?

Rehellisesti sanottuna en käyttänyt aivan asianmukaista mittaustapaa halkaisijoihin. Työntömitalla otin "näppituntuman". Eli lukitsin työntömitan mallikappaleen mukaan siten että se liikkuu "nihkeästi" läpi, ja vertailuarvona sitten kokeilen miten nihkeältä tuntuu sorvattavassa kappaleessa. Ainakin tuo tuntuu antavan tarkempaa lukemaa kuin itse numerot ;D Osia paikalleen työntäessä tuntuma oli melko sama alkuperäisen kanssa, eli vaatii työntöä, mutta ei kovaa voimaa. Noissahan on vielä ruuvivarmistus, joten ne eivät pääse tippumaan.

Ja kiven syvennykselle otin mittaa suoraan kivestä, eli kun menee paikoilleen juuri ilman voimaa, niin se on sopiva.

Mittausvälineitä oli jo alunperin ostoskorissa, mutta laitoin osastoon "säästetään myöhemmäksi". :-[

Akselin paksuus selvisi kun kokeilin laatikosta löytyvän 0,1 mm kiven olevan niin pieni että akseli ei mahdu läpi. Tilasin 0,13 mm reiällä varustetun kiven ja se tuntuu olevan juuri sopiva. Ei siihen väliin isoa välystä mahdukaan...

 

[Spieß]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Kiitos ja kumarrus näistä seteistä...oman harrastuksen kautta sepän toimissa olleena arvostan suuresti tällaista käsityötaitoa ja harrastuneisuutta, aivan mahtavaa seurata työn edistymistä.
Lisää vaan, kertomuksia näistä upeista - varsinkin vanhoista - käsityötaidon näytteistä ja niiden huolellisesta sekä arvoa kunnioittavasta reparoinnista.

 

[nouneim]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Näyttää siltä että harjoitukset vielä jatkuvat jonkin aikaa ennen varsinaista päätöstä. Hetken jo luulin että tämä jo olisi käyntikunnossa, mutta on vielä tekemistä.

Tässä koneiston kokoaminen on jo hyvässä vauhdissa:

Ratasten kunnosta ja toiminnasta ei oikein saanut selvyyttä purkamisvaiheessa, koska vanhat öljyt olivat liimanneet akselit paikoilleen. Niitä piti vähän keinutella ennen siltojen nostamista. Osat näyttivät hyvältä, eivätkä vaikuttaneet väljiltä, mutta se ei kerro koko totuutta. Sillan asettamisen jälkeen yllätys oli positiivinen. Ei pahempia väljyyksiä, ja ratakset juoksivat herkästi. Pieni neljäsosakierroksen takapotku tuli jo kuivana, ja se vielä hieman parani öljyjen myötä. Takapotkulla siis tarkoitan seuraavaa testiä: kun liipotin ja ankkuri eivät ole paikoillaan, ratakset lähtevät pyörimään nopeasti kun jouseen laitetaan hieman, esimerkiksi yhden räikän naksahduksen verran vetoa. Jos kaikki toimii riittävän herkästi ankkuriratakselta vetojouselle asti, lopuksi vauhdista pysähtyneet ratakset ottavat vielä hieman takapakkia jousen pysäyttäessä ne.

Tässä käyntipuoli jo onkin kasassa. Koneisto lähtee käyntiin ja seuraavaksi voikin alkaa kokoamaan taulun puolta.

Uuden lasikkeen kanssa ulkonäkö on melko siisti:

Kasaamisen jälkeen käyntiin lähtö olikin tahmeaa, ja heilahduskulma jäi matalaksi. Koska koneisto oli kuitenkin toiminut paremmin ennen taulun puolen kasaamista, vika oli helppo paikallistaa. Sekuntiviisarin asento on hieman vino, ja se ottaa reunastaan kiinni tauluun. Aiemmasta taulukuvasta voitte nähdä kuluman, joten sitä se on tehnyt jo aiemminkin. Asennon varovainen korjaus poisti ongelman. Asian varmistamiseksi poistin vielä ankkurin, jotta ratasjuoksuja voi testailla uudelleen.

Mittasin ensimmäisenä käyntilaitteen imukulman. Laitoin vetoa muutaman naksauksen, siten että heilahduskulma kasvoi juuri sopivaan kulmaan niin että heilahduskulman näkee silmällä. Ensimmäinen helppo kulma on 90 astetta. Sitten vain asetan mittariin asetuskulman sellaiseksi että se vastaa silmällä nähtyä havaintoa. Tulos oli hieman vajaa 40 astetta, joka on selvästi vähemmän useimmissa nykyisissä sveitsiläisissä (50-52 astetta). Imukulma siis kertoo sen kuinka monta astetta liipotin ehtii kulkea ankkurin lukituksen irtoamisen ja lukittumisen välillä. Lopun aikaa liipotin on vapaassa jousen määräämässä harmonisessa liikkeessä. Periaatteessa pieni imukulma on hyvä liipottimen toiminnan kannalta, mutta asia ei ole yksioikoinen.

Tällä välillä sitten sattuikin hieman yllättävä ongelma. Kello pysähtyi ja liipottimen siirtokivi oli jäänyt ankkurin haarukan väärälle puolelle. Miten ihmeessä se pääsi tapahtumaan? Olin jo aiemmin tarkistanut ankkurin turvamekanismin toiminnan, jonka pitäisi estää ankkurin asennon muutos kun liipotin ei ole imukulman alueella. Ja sehän toimii edelleen, joten liipottimen palautus oikealle puolelle ankkurin haarukkaa vaati liipottimen irroituksen ja uudelleen asennuksen.

Käyntilaitteen toimintaa on vaikea päästä näkemään kun siinä on kaikkea tiellä. Sen verran kuitenkin näkyy, että esimerkiksi se turvamekanismi näyttää olevan kohdillaan ainakin ääriasennoissaan ja keskikohdassa, ja ankkurin haarukka on sopivalla korkeudella siirtokiveen nähden. Joka tapauksessa väärälle puolelle siirtyminen täytyy tapahtua imukulman alueella (lähellä liipottimen lepokohtaa missä käyntilaitteen toimintavaiheet tapahtuvat). En ole vielä ehtinyt selvittää mitä siinä tapahtuu, mutta ehkä ainakin siirtokiven saattaa joutua vaihtamaan, koska jotenkin siirtokivi pääsee ainakin jonkin häiriön avustaman haarukasta ohi. Kieltämättä se näytti kuluneelta osia pesun yhteydessä trkasteltaessa. Myös turvamekanismin toiminta pitää tarkastella tarkemmin, jos se esimerkiksi pääsee jossain tilanteessa osumaan johonkin, joka jumittaa haarukan tms.

Mutta silloin kun se vielä toimii, toiminnassa ei ole ulkoisesti tarkasteltuna puutteita. Käyntilaitteen toimintavaiheiden ääni näyttää ja kuulostaa normaalilta:

Tässä vielä yleiskuvaa tikityksestä. Tässä heilahduskulma on pieni, jolloin työvaiheet erottuvat paremmin. Suuremmalla heilahduskulmalla työvaiheet tapahtuvat pienemmän ajan sisällä.

Kuuntelin tuota myös korvin niin paljon hidastettuna, että työvaiheet kuuluvat selkeinä erillisinä kolahduksina. Korva erottelee ääniä paremmin kuin mitä kuva näyttää. Esimerkiksi turvamekanismin nokkiminen siirtorullaan pitäisi näkyä ja kuulua, mutta sitä ei esiintynyt. Myös heilahduskulma nousi odotetulle tasolle, joten siirtokivi ainakin kohtalaisesti osuu ankkurin haarukkaan. Kivi kyllä näyttää kuluneelta, joten sitä pitää vielä katsoa tarkemmin. Ehkä pyöristynyt reuna saataa osua niin huonosti joskus ankkuriin, että ankkuri ei ehdikään kunnolla mukaan, jolloin turvamekanismin peliin tullessa se pääsee hieman väkivaltaisesti ohittamaan sen tms. Käynti näyttää muuten tasaiselta, joka vahvistaa muun koneiston kunnon.

Eli jos parempaa veikkausta en keksi, tutkin vielä tuota siirtokiven ja ankkurin haarukan kohtaamista ja vaihdan kiven tarvittaessa uuteen. Ehkä sitä turvamekanismin toimintaakin pitää vielä ihmetellä ja haarukan kuntoa pitää myös vielä tarkemmin vilkaista. Kiven kuluneisuuteen on saattanut johtaa se alkuperäinen vika liipottimen jumittamisesta ankkurin siltaa vasten. Mahdollisesti tarkistettavia seikkoja saa tuoda esiin.

 

[intelops]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Komiaa proosaa, lukee ihan mielellään.


Sent from my iPhone using Tapatalk

 

[pasiz]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Tarkista myös banking pinnit ja siirtokiven sopivuus hahloon. Säätö tarvittaessa. Korkeusasemat nyt tietysti sanomattakin selvää. De Carle sivuaa käyntilaitetta hyvin, suosittelen iltalukemistoksi practical watch repairia.

 

[nouneim]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Tuo kirja tässä onkin ollut luettavana.

Piti purkaa muu koneisto pois tieltä, jotta jostain nurkasta käyntilaitetta pääsee katsomaan. Koneiston puolella koneistopohja on sen verran tiellä, että luupin kanssa pärstää ei saa riittävän lähelle. Onneksi kuitenkin luuppia voi pitää kädessä koneistopohjan päällä ja katsella luuppia etäämmältä.

Tähän mennessä selvisi, että tuo liipottimen väärälle puolelle joutuminen pääsee syntymään sitten loppujen lopuksi sen turvamekanismin pettäessä. Ankkuri ei pääse kohtuullista voimaa käyttäen väärälle puolelle liipottimen ollessa kauempana, jonka testasin jo aiemmin. Nyt kuitenkin tarkemmin ihmetellessä selvisi, että se saattaa kiilautua siirtorullaa vasten liipottimen palatessa ja liipottimen vauhdilla työntäessä se pääsee hieman väkivaltaisesti työntymään väärälle puolelle. Ankkurissa oleva "safety pin" on eräänlainen rautalankakoukku, jonka asento on kriittinen toiminnan kannalta. Aiemmin pääsin katsomaan sitä vain ääriasennoissaan, mutta en välillä. Säädin sitä lähemmäs siirtorullaa, ja nyt se ei enää edes yritä kiilautua siirtorullaa vasten.

Nyt muutenkin käyntilaitetta tarkastellessa huomio kiinnittyi ankkurin suurehkoon päittäisvälykseen. Toimiessaan ankkuri pääsee liikkumaan pystysuunnassa, ja se näyttää luupissa vähän levottomalta. Se voi olla osasyynä tuossa virhetilanteeseen päätymisessä. Eli seuraavaksi päittäisvälystä pienemmälle, ja sitten muu käyntilaitteen toiminnan tarkistus. Ankkurin rajoituspinnien säätö ainakin pitäisi olla helppoa, koska se hoituu epäkeskoa pyöräyttämällä.

Jospa sitä malttaisi ottaa sitten kuviakin osista ennen uutta pesua tarinan selvyyden vuoksi. Palaan asiaan kunhan ehdin jatkamaan seuraavan kerran.

 

[nouneim]

Vs: Waltham taskukellon korjaus

Pieni päivitys kellon tarinaan, vaikkakin vähän myöhässä. Kellon historia tuli puheeksi isäni kanssa.

Suvun Amerikan siirtolaisella oli tapana lähettää pieniä avustuspaketteja tänne Suomeen. Paketteihin kuului yleensä ainakin kahvia, joka oli sotien jälkeen pitkään ylellisyystarvike. Pakettien mukana tuli myös jokunen kello. Tämä kyseinen kello on luultavasti matkannut kahvipaketissa Suomeen. Koska kello täyttää tai on täyttänyt sarjanumeron perusteella tänä vuonna 100 vuotta, sillä on ilmeisesti jo jonkinlainen historia Amerikan puolella.

Tämän huollon ajankohtahan sattuikin sopivasti kellon 100-vuotispäivän kunniaksi!