Vesitiiviys: mikä riittää arjessa?

[Jean Passepartout]

Ilmeinen vastaus on tietenkin se, että riippuu arjesta ja siitä, mitä kello kädessä tekee. Jos kuitenkin rajataan vähän ja jätetään pois esimerkiksi hikiliikunta (juoksu, hiihto yms) ja kellon tahallinen kastelu (suihku, uinti yms), onko 30m riittävä tiiviyden taso? Vai pelaatko mieluummin varman päälle ja käytät vain paremmin tiivistettyjä kelloja (100 m ja ylöspäin) tavallisessa arjessa?

Juttelin muuan kellosepän kanssa aiheesta, ja muistinvaraisesti referoituna hän kertoi, kuinka oli saanut oman vintage-kellonsa lasin huurtumaan pelkästään reippaalla kävelyllä kuumana kesäpäivänä. Yksittäistapauksilla on toki vain rajallinen todistusarvo, mutta tuon jälkeen minulla on aina ollut pieni pelko persiissä noiden 30m asti tiiviiden tai vintage-osaston kellojen kanssa. Ihmetyttää, että moni ns. hintavampi valmistaja takaa ihan peruskelloille vain 30m tiiviyden. Se on itselläni hankintoja rajaava tekijä.

 

[-mek-]

Kaikki (päivittäisessä) käytössä olevat kelloni ovat vähintää 100 m vesitiiviitä. Tykkään siitä, että esim. hionneen kellon voi huoletta huuhtaista vesihanan alla. Suihkuun mennessä otan kyllä kellon aina pois.

 

[Koistinen]

Ilmeinen vastaus on tietenkin se, että riippuu arjesta ja siitä, mitä kello kädessä tekee. Jos kuitenkin rajataan vähän ja jätetään pois esimerkiksi hikiliikunta (juoksu, hiihto yms) ja kellon tahallinen kastelu (suihku, uinti yms), onko 30m riittävä tiiviyden taso? Vai pelaatko mieluummin varman päälle ja käytät vain paremmin tiivistettyjä kelloja (100 m ja ylöspäin) tavallisessa arjessa?

Juttelin muuan kellosepän kanssa aiheesta, ja muistinvaraisesti referoituna hän kertoi, kuinka oli saanut oman vintage-kellonsa lasin huurtumaan pelkästään reippaalla kävelyllä kuumana kesäpäivänä. Yksittäistapauksilla on toki vain rajallinen todistusarvo, mutta tuon jälkeen minulla on aina ollut pieni pelko persiissä noiden 30m asti tiiviiden tai vintage-osaston kellojen kanssa. Ihmetyttää, että moni ns. hintavampi valmistaja takaa ihan peruskelloille vain 30m tiiviyden. Se on itselläni hankintoja rajaava tekijä.

Valtaosan noita mainitsemiasi harrastuksia riittää todella vaatimaton vedenkesto.

Muutama vuosi taaksepäin kanssa olin 100 metrin miehiä. Liian monta hyvää kelloa jäi ostamatta kun ei kesto ollut kuin 50 metriä. Jälkikäteen ajatellen tämä oli hemmetin typerää.

Varmaan tuo kellon uitto vintage kellolla onnistuu jos päällä muovipussi liikkuessa. Eli noita vesitiiviitä tech-vaatteita. Tai jos hikoilee kuin sika Enemmän huolissani vintagessa olen itse ollut mahdollisista iskuista ja tärinästä. Kävin juuri mennä viikolla ajamassa 30 kilsaa hangessa fillarilla tuo vintage pukukello ranteessa. Tuossa toki jonkin asteinen iskunsuoja ollut 60-vuotta sitten.

Referenssinä sanoa, että oma isäukko ja vaari teki kovaa fyysistä työtä ulkona ns. Vintage kellot ranteessa. Nykyään itsellä pelko kastuuko kun kävelee sateisella kelillä taksista konttorille Eli uudempia kelloja pitäisin melko surutta vähälläkin suojalla.

Hajoavin paikka on muuten hikoillessa ranneke. Menee nahka pilalle ja NATO alkaa haisemaan joutuin.

Edit. Pakollisena kommenttina sanoa, ettei tahallaan kannata rikkoa. Huomasi vaan yhdessä vaiheessa, että varoo kelloja liikaa. Eli ottaa pois ranteesta, jos vain sattuu jotain mentaliteetilla.

Melko surutta pitänyt kalliimpia kelloja tämän jälkeen. Lisäksi rohkaistunut pitämään sirompia kelloja muulloinkin kun kauniina päivänä sisätiloissa.

 

[Jean Passepartout]

Tässä tuli kahdessa vastauksessa aika hyvin esille näkökulmat, joiden välillä itse painiskelen. Kunnon vesitiiviys (ja esim. safiirilasi) tuo arkikäyttöön huolettomuutta. Toisaalta sitten kun pysähtyy ajattelemaan, niin omat kelloni ovat järjestään ns. budjettivaihtoehtoja, joiden vahingoittumisesta ei vielä itku pääse. Ehkä rennompi suhtautuminen olisi paikallaan.

 

[Koistinen]

Tässä tuli kahdessa vastauksessa aika hyvin esille näkökulmat, joiden välillä itse painiskelen. Kunnon vesitiiviys (ja esim. safiirilasi) tuo arkikäyttöön huolettomuutta. Toisaalta sitten kun pysähtyy ajattelemaan, niin omat kelloni ovat järjestään ns. budjettivaihtoehtoja, joiden vahingoittumisesta ei vielä itku pääse. Ehkä rennompi suhtautuminen olisi paikallaan.

Safiirilaseissa välttäisin hieman ulkopuolista AR-pinnoitusta rymyillessä. Nuo saisi kieltää lailla... Tämä ainoa mitä kelloissa saanut tuhottua tähän ikään huomaamattani. Siihen on syynsä miksei esim. Rolex pinnoita ulkoa. Toisaalta tuo vika ainoastaan kosmeettinen, mutta ärsyttävä.

Kunnon rymykelloon kuuluu muuten pleksi, kestää iskua aivan erilailla kuin safiiri. Prosessissa saattaa tosin tulla muutama muisto naarmujen merkeissä toisaalta muisto kai se tuo aukko AR:ssäkin on.

Kannattaa toki kelloistaan pitää huolta, mutta ei liikaa paapoa. Tuntuu Redditin ja Facebookin "naarmu kauhistelut" menevän Kummelin puolelle. Yksittäisiä omia kavereita olen myös pohtinut, että menee miehellä kellot hukkaan. Katsellaan winderissä ja surraan jokaista mikronaarmua kuin menetettyä nuoruutta.

Ainoa mitä kelloja varoisin yli, on tapaukset joilla kovaa tunnearvoa. Esimerkiksi perinnöksi saatu antiikkikello tms. Omassakin kellokaapissa "arvokkaimmat" kellot ovat rahallisesti halvimmat. Melkein vanhimmalla Casiolla enemmän tunnearvoa kuin yhdelläkään sveitsiläisellä kellokaapissa.

 

[nouneim]

Vähän riippuu kellosta. Jos rakenne on riittävän tukeva takakansi O-renkaalla, asiallinen nupin tiivistys ja lasike painettu tiukasti muovitiivisteellä, niin en pelkäisi heti veden sisään menoa. Tuollainen rakenne on periaatteessa sukelluskelloillakin, mutta silti ilmoitettu vesitiiveys voi olla 50 m. Esimerkiksi minulla on yksi O&W, jossa jopa kierrenuppi tiivisteellä, joka tiivistyy kiertäessä kuin pullon korkki. Ilmoitettu vesitiiveys on 50 m, ja kesäisin on uitu melkoisesti ilman ongelmia. Tiivisteiden vanhetessa tietysti riski kasvaa, ja niitä on sitten syytä vaihtaa jossain vaiheessa.

Mutta sitten on näitä 30 m ilmoitetulla luokituksella kelloja, joissa rakenne ei anna ihan samoja eväitä. Minulla oli joskus nuorena joku sellainen, jossa lasi oli liimattu, takakansi oli painettava ohut taipuisa peltiläpyskä, joka ei paina tiivistettä kaikilta osin kovin kovaa ja sitten siinä oli kronon painonappeja. Menihän siitä vesi sisään, kun sukelteli uimahallissa riittävän tiuhaan.

Sitten on vintagekelloja, joissa vesitiiveys ei ole ollutkaan kovin kummoinen, eikä muovilasikkeissa ole edes tiivistettä... Ei ole tarkoitettu vesileikkeihin. Toisaalta joitakin vintage-kelloja on myös tiiviitä, jos tiivisteet ovat uusittuja.