Mekaanisen kellon huolto

[kanikune]

Koitampa tässä selvittää ja jäsennellä omaa käsitystäni mekaanisen kellon huollosta. En ole siis ammattikelloseppä enkä mitään kouluja käynyt asian tiimoilta, joten kirjoitukseni epäkohtiin saa ja pitää tarttua.
Miksi siis mekaanista kelloa pitää huoltaa? Kellossa on liikkuvia osia, niiden välissä kitkaa ja sitten on öljyjä. Aina kun on kitkaa, hankkaavat osat kuluu. Tämän seurauksena syntyy metallipölyä, joka taas muodostaa kitkapinnassa hiomapastaa öljyn kanssa.
Pikku hiljaa syntyvät välykset ja kitkan muutokset alkavat vaikuttaa kellon käyntitarkkuuteen. Tämä onkin sitten viimeistään kellosta ulos päin näkyvä indikaattori huollon tarpeesta. Tässäpä lyhyt motivaattori, minkä takia huoltaa kello silloin tällöin.

Mutta mitä pitää tehdä, jotta kello on huollettu alusta loppuun? Tämä onkin vaikea kysymys, ja tähän on aika vaikea löytää vastauksia, jos ei satu olemaan kelloseppäkoulussa. Minä olen selvitellyt tätä asiaa harrastuksenomaisesti nyt noin vuoden verran ja tarkoitus olisi jakaa vähän mieleen tarttuneita asiota.

Olisi hienoa, jos suomeen saataisiin lisää kellokulttuuria myös harrastaja-kelloseppäpuolelle. Toivon mukaan hiljaista harrastuneisuutta onkin jo jonkin verran.

Otampa tähän kertomukseen uhriksi nurkissa jo hetken käsittelyä odottaneen Rodanian, naisten automaatin päivän numeronäytöllä. Purin eilen tämän osiin ja kirjoittelen kellon kuulumisia tänne huollon pikkuhiljaa edetessä. Koitan kuvata tekemiseni mahdollisimman tarkasti.

Aloitetaan kellon purkamisella.

Lähdetään heti pikkuisen peppu edellä puuhun, eli kuoret on jo poistettu koneiston ympäriltä.
Mutta tähän palataan sitten, kun kello on valmis ja on aika lyödä se kasaan

Automaateissa on yleensä se vika, että vetopaino (tuo epäkesko, joka lataa jousta käden heiluessa) löystyy akselistaan ja alkaa osua joko takakanteen tai koneistoon. Tällöin saadaan taas lisää hiontapölyä ja kello ei välttämättä enää saavuta täyttä käyntireserviä normikäytössä, eli ranteessa. Tässäkin on sama vika. Vetopaino tai vetopainon laakeri pitää vaihtaa.

Myös lasike on kulunut, joten vaihdan sen. Lasikkeesta kello 11 on lasikkeen metallirengas. Tämä "tension ring" tulee lasin sisäpinnalle ja se auttaa pitämään lasikkeen tiiviisti kuorta vasten, koska se estää lasikkeen joustamisen sisään päin. Sama periaate, kuin bezelillä kiristettävässä lasikkeessa, mutta "toisin päin".

Aluksi otetaan viisarit irti. Kellotaulua suojataan joko siihen tarkoitetulla läpyskällä tai itse tehdyllä vastaavalla. Hyvälaatuinen paperi ajaa saman asian. Viisarit voi poistaa ainakin kahdella tyylillä. Tässä käytän sorkkarautatyyliä, jossa kahdella vastaavalla työkalulla yksinkertaisesti kammetaan viisarit irti viisariakseleista. Viisarit ovat kiinni kitkalla. Työkaluja käytetään siis kahta yhtä aikaa vastakkaisilta puolilta, mutta kuvausteknisesti sommittelin vain yhtä "rautaa" tuohon.

Viisarien poiston jälkeen otetaan kellotaulu varovasti irti. Kellotauluun ei mielestäni koskaan kosketa paljain sormin. Koneistoissa on olemassa erilaisia kiinnikkeitä, miten kellotaulun pysyminen varmistetaan. Kellotaulun takana olevat tapit pysyvät joko pelkällä kitkalla, ruuveilla tai mekaanisella linkulla, kuten tässä tapauksessa. Palaan kiinnitykseen myöhemmin, kun hosun mikroskoopin kanssa.

Nyt koneiston onkin valmiina purettavaksi. Olen ymmärtänyt, että yleensä kellosepät pesevät tässä vaiheessa koneiston kokonaisena, jotta käsittely jatkossa helpottuu. Aloitan purkamisena kellotaulun puolelta ja skippaan puhdistamisen, koska koneisto näyttää kohtuu siistiltä ja puhdistusvälineeni on vielä "vaiheessa".

Tässä vaiheessa voisin todeta, että kyseinen koneisto on ETA:n 2671. Esimerkiksi cousinsuk.com:ista löytää helposti tähän kaliiberiin manuaalin, jossa on seikkaperäisesti ohjeistettu purkaminen, kasaaminen ja mitä öljyä pitää laittaa minnekin.

Ensimmäinen silta poistettuna.

Kaikissa jousiosissa, joissa on jännitettä, pitää olla tarkkana, tai osa jos toinenkin voi lentää jonnekin, mistä sitä ei ikinä löydä. Kuvassa kolmas vasemmalta on osa, joka keskittää kalenteripyörän siirron yhteydessä, jotta numero sattuu keskelle ruutua.

Kalenterimekanismi purettuna. Alaosassa on vielä kellon säätömekanismi paikallaan, eli mekanismi, joka mahdollistaa kellon manuaali vetämisen, kalenterin ja kellon ajan asetuksen.

Tässä säätömekanisminkin osat on otettu pois. Myös täällä löytyy jännitteellinen osa "setting lever".

Tässä em. osat purettuna, sekä automaattivetokoneisto irroitettuna käyntikoneistosta. Autovetokoneisto on kiinni kahdella ruuvilla, jonka jälkeen autovetokoneisto lähtee modulaarisena pakettina irti.

Tässä näkymä koneistopuolelta. Autovetokoneisto lähti tästä päältä pois.

Aluksi otin liipottimen irti koneistosta, jotta saa puuhailla muun koneiston kanssa rauhassa. Liipotin on koneiston herkin osa, joten se kannattaa nostaa pois tieltä "turvaan". Liipottimen käsittely on oma luku sinänsä, mutta tiivistetysti liipotinta pitäisi käsitellä siten, että liipottimen jousi ei muuttaisi muotoaan.

Liipottimen oikea säilytysasento, jos se ei ole paikallaan koneistossa. Myös muutama osa poistettu koneistosta (ratchet & crown wheel) ja taas yksi jousi.

"Train bridge" eli välitysrattaiden silta poistettuna.

Kaikki pois.

Koneistopuolen osat. Hammasrattaiden käsittely on asia, jossa varmaan jokainen joutuu maksamaan oppirahansa. Kuten kuvasta näkyy, on akselin paksuus millin osia, eli helposti menee akseli vaihtoon, vaikka metallia onkin. Koneiston purku on helpompi osa, kasaus se missä napsahtaa. Kuten jatko osoittaa, osien hallittu liikuttelu ja asettelu pitää olla hanskassa, jotta kellon saa huollettua.

Seuraavassa osassa homma jatkuu C

 

[jyzzzy]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Mahtavaa!

 

[Abendigo]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

On se taitava! Mielenkiinnolla seuraavaa osaa odotellessa.

 

[aristos]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Tosi mielenkiintoista, kiitos!

 

[Binh]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Kyllä kanikunella riittää kärsivällisyyttä!

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Tänään pojan päiväunien aikaan oli hetki aikaa, joten keskityin autovetokoneiston säätämiseen. Ennen osien lopullista puhdistamista (käsittääkseni) kelloon tehdään mahdollisimman hyvin kaikki säädöt valmiiksi. Tässäpä vetokoneiston välyksien säätö.
Autovetokoneisto tässä siis vasemmalla.

Kulumisen takia rattaisiin tulee välystä. Näissä kahdessa kuvassa näkyy suunnilleen, kuinka paljon tämä räikkäpyörä pääsee heilumaan kuluneen laakerinpinnan vuoksi. Laakeripinta voi kulua myös sivusuunnassa liikaa, jolloin akseli pääsee elämään poikittain akseliin nähden. Tällöin laakeripinta pitäisi vaihtaa.

Tässä näkyy rungossa olevat laakeripinnat. Tässä tapauksessa säätöpalat löytyivät autovetokoneiston rungosta, sillasta säätöjä ei löydy. Synteettinen jalokivi on kovin ja paras laakeripinta, tämänkaltainen metallipinta on parempi kuin pelkkä reikä säädettävyyden takia.
Välyksien säätö tapahtuu käytännössä liikuttamalla laakeripintoja vain jopa millin osia sisäänpäin, jolloin välys pienenee.

On aika kaivaa esiin kiviprässi.

Aluksi vaikka tuosta kiviprässin toiminnasta: Ensinnäkin paraneva tarkkuus teollisuudessa mahdollisti kitkakivien käytön kelloissa. Kiven pitää olla 0.01 millimetriä leveämpi, kuin kohde, johon kivi painetaan. Tällöin tarvitaan muistaakseni noin 12 kilon painoa vastaava voima, jotta kiven saa siirtymään. Käytännössä kivet ovat tasamillisiä, esimerkiksi 120 olisi halkaisijaltaan 1.2 mm leveä kivi, ja kiviprässisarjan "reamer"illa 119 tehtäisiin tätä varten reikä.
Mutta itse kivien säätämiseen, joka on paljon helpompaa. Aluksi säädettävän kappaleen mukaan valitaan prässiin sopivat kappaleet. Ylempi "pusher" pitää olla mahdollisimman leveä säädettävään kiveen nähden, jotta voima kohdistuisi mahdollisimman suoraan kitkapintaan. Monesti kivi on pinnan alapuolella, joten pusherin pitää kuitenkin olla hieman kapeampi kuin kivi. Prässin alapinnalle valitaan kappale, joka tukee säädettävää kappaletta alapuolelta siten että kappaletta tuetaan kiven ympäriltä. Aika suuri voima kohdistuu kiveen, kuten sanottu.
Jotta kiviä saadaan siirrettyä hallittu matka, nostetaan kahvan alapuolella olevaa säätöruuvia "liian" ylös, jotta pusheria ei saada painettua kiveen asti. Tämä säätöruuvi rajoittaa pusherin matkaa, mitä alemmaksi se kierretään, sitä alemmaksi pusher pääsee menemään. Kahvan voi pitää kokonaan tieltä pois vielä tässä vaiheessa. Olen tehnyt niin, että oikealla etusormella painan "pusher"in rajoittimeen asti ja samalla peukalolla ja keskisormella pyöritän rajoitinta, jolloin pusher liikkuu hallitusti alas päin. Vasemmalla kädellä tuen säädettävää kappaletta. Kun kappaleen pystyvälys loppuu, on rajoitin oikealla korkeudella. Nyt säätö voidaan tehdä. Rajoittimessa on myös mitta-asteikko, josta säätöä voi tehdä helposti.
Rajoittimen asetuksen jälkeen kappale laitetaan paikalleen, painetaan kahvasta pienellä voimalla ja homma on tehty. Varsinkin parempien kivien kanssa yleensä ei kuulu mitään ääntä, näissä pieni ääni kuului säädön yhteydessä.

Ja itse säätöihin: aluksi pitää tietysti tarkistaa, missä välyksiä on. Sen jälkeen pitää kohde lyödä osiin:

Sen jälkeen tehdään säätö yllä kuvatunlaisesti. Nyt tullaan siihen käsittelyn varmuuden tarpeeseen: Kun säätö on tehty, helpointa on, jos yksi ratas kerrallaan tarkastetaan säätöjen onnistuminen. Toisin sanoen kellon huollon aikana kello kasataan moneen kertaan
Ja säädön jälkeen ratas paikoilleen:

Silta päälle, ruuvi kiinni ja välyksen tarkastus. Jos menee metsään, iterointi. Jos ratas tahmaa yhtään, on välyn liian pieni ja kiveä pitää siirtää toiseen suuntaan.

Vastaavalla lailla toisen rattaan säätö:

Ja tarkastus..

Sama rutiini myös kolmannelle rattaalle. Neljäs ratas tässä asetelmassa oli kiinteällä akselilla, joten sen välystä ei voi säätää, kuin osia vaihtamalla.

Kolmannen rattaan kanssa tein vielä havainnollistavan esimerkin: Vaikka silta on mennyt paikalleensa ja ohjuritapit näkyvät oikein sillasta, tarkkasilmäinen hoksaa, että rattaan akseli ei ole vielä paikoillaan! Tämä on varmaan yleisin oppiraha, mitä tulee kellon kokoamiseen, ja jonka minäkin olen pari kertaa maksanut

Tässä kuvassa liikautin hieman ratasta, jolloin myös akseli päätti tulla oikeaan paikkaansa. Rattaat pitää aina asetella niin paikoilleen, että rattaan alapuolinen akseli on oikeassa kolossaan. Yläpuolinen akseli laitetaan paikalleen, kun silta on paikoillaan, mutta ei kiristettynä. Kun silta on paikoillaan, mutta akselit ei vielä kohillaan, sillan ruuvit voi asetella paikoilleen ja kiristää muutaman kierroksen, mutta niin että ruuvit eivät tuota siltaan yhtään painetta.

Nyt autovetokoneisto on säädetty, se jätetään puretuksi ja on valmis pestäväksi. Myöhemmin pitää vielä tarkastella vetopainon laakeria tarkemmin.

Muutama sana vielä osien käsittelystä: Aine nimeltä Rodico on monella tapaa hyvää kamaa. Koska se on muovailuvahamaista, eli joustavaa ja "tahmeaa", on sillä hyvä siirrellä pieniä, herkkiä osia. Joustavuus on tässä todella hyvä asia. Rattaiden siirtelyssä ehdotonta kamaa.

 

[nouneim]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Tämä on hyvä ketju. Ajattelin itsekin kokeilla kellon omatoimista purkamista halvalla taskukellolla, kunhan huolto tulee ajankohtaiseksi. Koneistona luultavasti joku kiinalainen malli. Tämä ketju antaa vähän käsitystä siitä mihin on ryhtymässä.

Ihan tuolle tasolle en taida alkaa näillänäkymin, mutta ehkä puhdistus ja uudelleen öljyäminen onnistuu. Saattaa tietysti tulla sutta ensimmäisellä kerralla,vaikka kuinka varovainen koittaa olla.

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Akselikivien säätäminen ei ole tosiaan pakko, se on vain kitkan minimoimista, joka vaikuttaa liipottimen amplitudiin. Myöskään liipotinta ei ole laisinkaan pakko poistaa kellosta koko huollon aikana. Tällöin myöskin pallet fork (tai suomeksi ankkuri) jäänee koneistoon pesun ajaksi. Mutta tällä ei sinällään pitäisi olla merkitystä, koska ankkurin akselia, eikä liipottimen siirtokiveä öljytä huollossa. Ankkurikivet tosin öljytään, mutta ne kannaatakin öljytä vasta, kun ankkuri on kiinni omalla paikallaan.
Liipottimen pitäminen koneistossa koko huollon ajan voi tosin hieman vaikeuttaa kellon trainin sillan takaisin laittamista, mutta ei ole este sille.

 

[Late]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Hei.

Ihan mukavaa nähdä tällaista oma-aloitteisuutta vaikkakin suosittelen pitäytymistä yksinkertaissa ja edullisissa kelloissa, kalliimmat/monimutkaisemmat kannattaa suosiolla turvautua oikean kellosepän/merkkihuollon apuun. Jollei muuta niin oppii ainakin arvostamaan ammattilaisten työtä.
Ei silti, tässä käytännön vinkkejä, ei missään erityisessä järjestyksessä:

-Yleensä on tapana suorittaa kellon osien esipesu heti purkamisen jälkeen, siis sitä mukaa kun osia irtoaa, ne laitetaan likoamaan bensakuppiin. Koneiston puhdistaminen purkamatta ei ole "taiteen sääntöjen" mukaista. Ainoastaan huolella puhdistettujen osien kunnon ja mahdollisen korjaus/vaihtotarpeen voi analysoida kunnolla. Esipesussa voi käyttää apuna pientä sivellintä, teroitettuja puutikkuja tms.
Lisäksi, kaikkien laakeritappien reiät kannattaa käydä läpi teräväksi veistetyllä puutikulla ennen loppupesua. Ja ankkurintappien reiät myös loppupesun jälkeen. Tällä on voi olla huomattava vaikutus liipottimen heilahduskulmaan huollon valmistuttua. Kuivuneet öljyjäämät voivat olla kiinni tiukassa, nääs.
-Rodicosta: täydellisessä maailmassa k.o. ainetta ei käyttäisi kukaan, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan. Yleisin ongelma on se, että samaa rodicopalloa käytetään aivan liian pitkään ja käsitellään paljain sormin. Tällöin Rodicon puhdistusvaikutus on pian negatiivinen.
Rodicon on sanottu myös sisältävän kemikaaleja jotka saattavat vahingoittaa puhdistettuja pintoja.
Teollisuudessa on käytössä parempia/puhtaampia vastaavia tuotteita mutta ihannetapauksessa niidenkin käyttö rajoittuu yksittäisten pölyhiukkasten varovaiseen poistoon.
-Liipottimesta:
Jos kellossa on iskusuojalaite, voi liipottimen (kone)pestä paikoillaan kellonpohjassa, vain iskusuojalaitteen kivet erillään. Loppukasaamista varten se pitää tietenkin irroittaa koneistonpohjasta ja tämän ajan säilyttää vaikkapa edelläkuvaamallasi tavalla ylösalaisin.

Tsemppiä, L

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Hei, tervetuloa foorumille ja kiitos tekstistäsi!

Tuo ankkuritappien reikien koluaminen loppupesun jälkeen on uusi asia minulle.
Suosittelisitko ankkuritappien reikien loppupyöräytykseen käytettävän terävää puutikkua jota on uitettu puhtaassa bensa-9010-seoksessa (90/10-suhde, tai vastaava) ja annettu "kuivua"?
(hyvin minimaalinen öljyjäämä ankkurin akseleihin)

Tuota Rodico tykkään käyttää pienten objektien siirtelyyn tuossa huollon alkuvaiheessa, koska se yksinkertaisesti on turvallisempaa. Mikäli joku koittaa vaikka purkaa kelloa, kokisin että rodicon käyttö pienentää tapaturmariskiä.
Totta on, että Rodicoa ei pitäisi käyttää liian pitkälle. -Kaikkein huvittavinta on että Ebayssä on pariin otteeseen tullut vastaan käytettyjen Rodico-pallojen myyjiä

 

[Late]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Ei, ankkurin tappien ja tapinreikien pitää olla *täysin* puhtaita ja öljyttömiä. Itseasiassa ankkurin tapitkin kannattaa töpötellä puhtaalla putstikulla puhtaiksi. Paras puutikkumateriaali on kellertävä "boxwood" ja teroitukseen terävä partahöylän tai katkoteräveitsen terä.
Tappien ja reikien lisäksi on tapana puhdistaa puutikulla ankkurinvarren ja rajoitusnastojen kontaktipinnat sekä liipottimen kanssa kosketuksissa oleva haarukkaosa. Mutta edellämainitut työtemput ovat sellaisia joissa kokematon harrastelija helposti särkee/kadottaa osia, en ole varma kannattaako niistä täällä sen enempää ohjeistaa. L

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Eilen homma nytkähti taas hieman eteenpäin suurimpien muiden kiireiden hieman helpotettua.
Aluksi liipottimeen. En ole varma, mikä olisi paras järjestys tämän suhteen. -Ehkä se, että aluksi jo ennen koneiston purkamisen aloittamista tarkistetaan, onko liipottimessa välystä.
Kiinnitin siis aiemmin irroittamani liipottimen takaisin koneiston runkoon ja testasin välyksen punaisella oilerilla. Luupilla kun katsoo, näki selvästi, miten koko liipotin pääsee nousemaan hieman.

Tarvitsee siis säätää liipottimen välys. Välysten määrän pitäisi laskea koko ajan liipottimelle mentäessä rattaiden suhteen, joten liipottimessa ei pitäisi juurikaan olla välystä. Liipottimen käsittelyssä on minullekin suurin vaara aiheuttaa tuhoa, joten on hyvä olla menetelmiä liipottimen käsittelyyn. Kun liipotinta käytetään irti koneistosta, sitä ei aina kannata laittaa selälleen, vain säilytykseen. Muuten liipotin kannattaa laittaa joko tarkoituksen mukaiseen nastaan roikkumaan, tai sitten tällaiseen "omaan" viritykseen. Rodicolla on monta käyttöä. Tästä liipotinta on mahdollisimman turvallinen nostaa takaisin koneistoon ja iteroida tarvittaessa välys kohdalleen.

Liipottimen välyksen säätö tapahtuu koko koneiston rungon iskukiviasetelmaa siirtämällä. Tämäkin on kitkalla paikallaan, joten säädetään, kuten kivetkin. Näille iskuasetelmille on olemassa omat kärjet, mutta kiristämiseen riittää mielestäni normi flat pusheri.

Nyt, kun liipottimen välys on säädetty, voidaan iskukivet poistaa. Näiden iskukivien kiinnipitämiseen tarkoitettuja jousia on tullut muutamat rikottua, mutta nyt on löytynyt kohtuu toimiva tekniikka. Myös uuden jousen asentaminen on tullut tutuksi.
Tämäkään ei ole universaali totuus, mutta näin minä sen teen: sinisellä oilerilla saa sopivasti kammettua jousen sisäkaarta ja oileria sopivassa kulmassa pitäen jousen kynnen kerrallaan saa jousen turvallisesti auki.

ja sama lähempää:

Ensimmäinen jousen kynsi auki.

Jousi auki

Rodico on taas ystäväni, oilerin nokassa pieni köntti nostaa asetelman nätisti ulos. Jousta pitää varoa. Jos sen unohtaa, napsahtaa jousi helposti poikki tai hukkaan. Nostan kivet suoraan kannellisen tiheäverkkoisen pesukorin kannelle.

Iskukiviasetelma nostettuna pois. Keskellä näkyy tietysti liipottimen akseli.

Jousi kiinni pesun ajaksi.

Iskukiviasetelma koostuu kahdesta kivestä / akselin pääty. Päätykivestä ja reikäkivestä. Jos tässä asetelmassa on vielä öljyä jäljellä, voi näiden kivien erottaminen toisistaan olla kohtuu haastavaa. Irroitusta voi kokeilla rodicolla molemmista päistä kiinni, tai pihdeillä metallirungosta ja rodicolla päätykivestä, kuten minä tein. Voimaa tuossa ei voi käyttää yhtään, tai hukkaan menee.

Kivet eroteltuna toisistaan.

Ja putka kiinni.

Tämän jälkeen aloitin hieman koneiston muiden välysten säätöä. Jousitynnyri paikalleen. Hyvän kellon koneiston tunnistaa siitä, että siinä on säätyvä kivi tai useampi tynnyrille. Se voi olla toki lisätty jälkeenkin päin. Tässä koneiston rungossa tynnyrille oli oikea synteettinen kivi ja sillassa vielä säätyvä metallipusla, näkyy alla. Käsittääkseni olisin voinut tehdä välyksen säädön vaiheen pelkällä jousitynnyrin akselillakin, mutta pidin tynnyripaketin vielä kasassa.

Tynnyrin akselissakin oli välystä. Koska myös itse tynnyrissä voi olla välystä suhteessa akseliinsa, tarkastelin välystä tynnyrisillan päältä. Säädin välystä sisentämällä hieman molemman pään "kiviä"

Illan päätteeksi säädin vielä yhden "trainin" rattaiden välyksistä. Tämän kanssa tietysti meni niin, että säädin välyksen liian pieneksi. Tämän huomaa siitä, että kun kokoaa paketin eli säädettävän rattaan ja sen sillan, oilerilla liikuteltaessa pystyvälystä ei ole yhtään ja ratas pyörii nihkeästi. Tässä tapauksessa sillan kiveä piti hieman liikuttaa prässillä ulospäin ja välys oikeni.

Tämän kerran loppuun vielä kuva "trainin" sillasta. Tässä näkyy hyvin kuivuneet öljyjäämät, jotka todellakin pitää raaputtaa pois.

 

[nouneim]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Aika perusteellista virittelyä. Jatka kuvauksia, sitä seurataan mielenkiinnolla.

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Ja kellon koneiston säätö jatkui eilen loppuun. Loppuhan tästä prosessista taitaakin olla kaikille selvä. Käydään loput rattaat läpi ja säädetään välykset kohdilleen. Tuli myös itsellä opittua tehdessä.

Seuraavan rattaan vuoro

Silta kiinni ja välyksen tarkistus, silta pois, välyksen säätö ja iterointi. Tämä meni kerrasta.

Ja seuraava..

Olikohan tämän nimi ankkuriratas, säätö joka tapauksessa

Olen tähän mennessä säätänyt kiviä pääsääntöisesti sillasta, mutta nyt esimerkiksi tuon ankkkurirattaan kohdalla sillassa kiven tuenta oli niin epätasaisessa paikassa, että oli helpompi säätää rattaan alapuolista kiveä, eli runkokiveä.

Ja nyt siihen opittuun asiaan.
En ole aikaisemmin säätänyt ankkurien välyksiä, koska "on tuntunut että" eihän niihin välyksiä tule.
Mikroskooppitarkastelu paljasti luuloni vääräksi.

Välys näkynee ankkurivarren pystyheittona.
http://www.youtube.com/watch?v=LcR0Ytoolms

Pienen pieni välyksen kiristys muutti välykset aivan toiseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=d6oStszImP0

Nyt koneisto on käsittääkseni säädöissä.
Tänään lähti tilaus sisään, jossa kelloon tulee uusi pääjousi sekä vetopainon laakeri.

 

[Late]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Ei kannata innostua liikaa noiden päittäisvälitilojen kanssa, ainakin ankkurissasi se näyttäisi olevan liian pieni. Ekassa videossa välitila on mielestäni sopiva tuontasoiseen kelloon.
Saattaapi nääs käydä niin että kuoreenlaitossa koneisto vääntyy hitusen ja tappaa loputkin välykset, yleensä liipottimella tai keskirattaalla, ja koneisto pysähtyy.
Toinen asia: etenkin voimavuon loppupäässä, siis akselilla käymäratas-ankkuri-liipotin, oikeat päittäisvälitilat eivät ole ainoa huolehdittava asia. Pitää myös varmistua siitä että edellämainittujen osien korkeusasemat ovat oikein. Siis käymärattaan hampaiden asema ankkurin kynsiin nähden sekä ankkurin haarukan ja varmistusnastan toiminta liipottimen siirtokiven ja varmistusrullan kanssa. Niihin siis vaikuttaa se kumman puolen kiviä siirtää tai mitä asiaa vääntää ja minnepäin.
Oikea kelloseppäily ei ole ihan noin helppoa. L

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Kiitos palautteesta!
Olen itse asiassa tiedostanut tuon rattaiden asentojen suhteen toisiinsa, mutta oikaisin sen suhteen tässä. :what
Onko sinulla suositusta tuosta säätötyön aloituksesta? Kannattaako rattaiden välyset ja korkeussuhteet aluksi katella koneiston sivulta?
Mites tällaisessa tilanteessa, kun vaikka sillasta pitäisi kiristää kiveä, jonka alapuolella ei ole tasaista alustaa prässin alasimelle?
Pitäisikö tässä tilanteessa prässillä ottaa ensin lukema sillan väärältä puolelta, työntää kivi ulos ja väärältä puolelta edelleen työntää kivi sisään, kunhan prässin lukema on ensin pienenetty välyksen verran?

 

[Late]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Noh, näin yleistäen, rataskoneiston korkeusasemissa pärjää yleensä maalaisjärjellä kun vaan ymmärtää miten eri osien (siis rattaiden ja rellien) pitää olla kosketuksissa toistensa kanssa. Käyntilaitteen osien, ja liipottimen, kanssa pitäisi kyllä olla vähän syvempi ymmärrys niiden toiminnasta ja toiminnan edellytyksistä. Ei niitä täällä voi ruveta läpikäymään, ei tällaisia asioita turhaan pähkäillä vuosikausia kelloseppäkoulussa.
Jos kivipuristimen alasin ei tue siltaa kunnolla, on lähinnä 2 vaihtoehtoa: Valmistaa alasin joka tukee tai siirtää kiveä sellaiseen suuntaan että voi käyttää tavallista alasinta.
Seitzin kivipuristinta paljon parempi työkalu on Horian valmistama kivipuristin. Siinäkin on mikrometriasteikko mutta itse asiassa absoluuttisia lukemia ei tule juurikaan katsottua, kiviä ja muita siirrellään senverran kuin silmä sanoo. L

 

[kanikune]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Homma nytkähtää eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.

Edellisen kerran jälkeen vuorossa oli aluksi kivien, tynnyrin sisäpintojen liukupintojen hierominen puulla.
Reikiä tulee pyöräytettyä "poraamalla", sekä reiän ympäristöä "värittävällä" liikkeellä. Varsinkin reiän ympäristössä monesti näkyy kuonarengas, jonne irtolika on kertynyt öljytipan "rannalle". Nämä on tietty hyvä raaputella pois, jotta eivät likaa uusia öljyjä. Kuvassa ylempi on englanniksi tuttua "pegwood":ia, tiheää, jäykkää tähän hommaan hyvin soveltuvaa. Alempi on normi hammastikku.

Osien hieromisen jälkeen ne ovat valmiita pesulle. Vaikka oikeaa pesuria ei vielä olekaan, löytyy pesurin korit (herkkä liipasinsormi ebayssa..)

Vetasin paketin vielä kiinni jekkulangalla.

Pesujärjestelmäni vielä on seuraavanlainen: ultraäänipesuriin olen tehnyt liuoksen ajax ikkunanpesuaineesta, normi käsitiskiaineesta ja vedestä (ajaxissa ammoniakkia). Ensimmäinen huuhtelu on lämmin vesi ja lopuksi pesukori liotellaan hyvin napthassa, eli sytkäribensassa. Tuossa huuhtelussa pitää olla tarkkana, ettei vettä pääse jäämään koriin, mutta jos siihen käyttää 10 minuuttia koria välissä bensasta nostellen, ei vettä jää koriin. Tällä järjestelmällä en ole havainnut ruostetta missään. Kuivaamiseen käy ihan tavallinen A4-arkki, tai sitten voi käyttää hiustenkuivaajaa, jos ei pelkää osien lentelyä.

Öljyämisessä näillä öljyillä pääsee jo pitkälle. 9010 käy liipottimen akselikiville ja ankkurirattaan akselikiville, hp1300 kaikille muille akseleille, myös autovetokoneistolle sekä asetusmekaniikalle. 9415 menee ainoastaan ankkurin kynsille. Kaikki nämä ovat synteettisiä öljyjä, eli pitkäikäisiä ja näistä parempi öljyjä ei ole markkinoilla tarjolla. Nämä kaikki Moebiusta.

Ja sitten pikku hiljaa koneistoa kasaan.

Aloitan liipottimen akselikivien kokoamisella ja öljyämisellä.

Vaikkakin Rodicon käyttö ei ole suositeltavaa kasattaessa, käytän sitä tässä tilanteessa. Aluksi pyöräytän "hattukiven" (cap jewel) siten että sen kupera puoli on ylöspäin. Kupera puoli on öljytön puoli, poispäin koneistosta.

Tämän jälkeen nappaan kiven rodicoon. Valon heijastusta hyväksi käyttäen on hyvä tarkastaa jo ennen rodicoa, että kivi on oikein päin. Kuvassa näkyy oikein, kiven sileän pinnan heijastus valosta.

Tämän jälkeen punaisella oilerilla asetetaan varovasti öljytippa sileän pinnan keskelle. Rodicosta on mielestäni tässä se hyöty, että oileri ei pääse imaisemaan kapillaari-ilmiöllä kevyttä kiveä oileriin kiinni (kokeiltu).

Tämän jälkeen otan kivipesästä kiinni pihdeillä kuvassa näkyvällä tavalla

Sitten käännän oilerin ympäri. Vaikka kivi on alaspäin, pysyy se rodicossa, myös öljytippa pysyy paikallaan. Tuon hattukiven pesään siten, että hattukivi tulee laita edellä. Pienellä käännöllä alaspäin loppuun vieden hattukivi menee paikalleen. Nyt hattukivi on vielä kiinni rodicossa, niinpä siirrän nyt pihdit hattukiven päälle, jolloin rodicon voi nostaa pois. Nyt toinen paketti on valmis laitettavaksi koneistoon.

Tässä öljytty paketti asetettuna kellotaulun puolelle. Liipotin paikallaan pesun jäljiltä. Kiviasetelmien jälkeen pois koneistosta.

Pienempi ympyrä yllä on käsittääkseni munkkikiven öljykupin muodosta näkyvä. Isompi, epäkeskomman näköinen ~ympyrän muotoinen raja on öljystä tuleva. Asetelman kätevän rakenteen ansiosta öljy menee (alla osien 5 & 6 väliin, sekä tietysti liipottimen akselin ja 6 väliin.

Aloitan koneiston muun kokoamisen asetuskoneistosta (keyless works). Koitan seurailla tässä ETA:n manuaalia.
Aluksi stemmi paikalleen, johon pitää pujottaa ensin "winding pinion" ja "clutch wheel". Kytkimen kätisyydellä on väliä. Kruunuun päin tulee räikkäpuoli, hammasratas keskustaa päin.

Myös "winding pinion" pitää laittaa oikein päin, tässä osat nätisti toisiinsa sulautuneina.

Yllä kasaan laitetun kokonaisuuden sai laitettua kokonaisena kuvassa "toiselta puolelta". (koneisto oli irti pitimestä, laitoin stemmin paikoilleen, käänsin koneiston ja laitoin koneistopitimeen kiinni.

Seuraavaksi paikalleen meni setting lever:

Date Corrector: (tulipa huono kuva)

Yoke:

Seuraava tiukempi paikka: Yoke spring. Tässä turvallisinta olisi läsäyttää rodicokökkö jousen päälle asennuksen ajaksi, jolloin se toimisi merkkinä osan lipsahtaessa. Yksi tapa on esimerkiksi, että pitää suojatulla sormella jousen tyvestä kiinni, samalla kun asettaa esim pihtien kärjellä jousen jännitykseen. Yoke menee kytkimen hahloon.

Ja kansi päälle. Ennen kannen paikalleen laittoa öljysin kaikki hankauskohdat hp1300:lla.

Tämän jälkeen vuorossa on rataspuoli, eli koneisto ympäri ja rattaita asettelemaan. Paikoillaan 2nd, 3rd ja escape wheel eli se ankkuriratas.

Tämän ratassillan kanssa sai kyllä hitsata, ennen kuin asettui paikalleensa. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia. Paikalleen laitto meni tosiaan niin, että ensin asetin rattaat koneistoon, siirtelin varovasti punaisella oilerilla rattaat oikeille paikoilleen (alapuolelta kivissä). Tämän jälkeen vasvasti lasketaan silta suunnilleen paikalleen, punaisella oilerilla taas kevyesti siirtelyjä, ei painetta alas päin missään vaiheessa. Yleensä, niin kuin nytkin silta asettuu aputappeihin, mutta rattaiden yläpuolisia akseleita pitää auttaa vielä paikoilleen. Punainen oileri on tässä taas paras. Lopulta, kun kaikki akselit ovat kohillaan, tippuu silta oikealle paikalleen ja ruuvit voi kiriä paikalleen.

Seuraavaksi olisi vuorossa jousikotelo.
uusi rasva esiin. Tämä 8217 on jarrurasvaa, jota käytetään autojousen ulkopinnalla. Autovetokoneistossa välitysten takia jousen ylivedon pitää päästä purkautumaan, joten jousi "luistaa" tarvittaessa. Aluksi tynnyrin sisäpinnalle ohuesti tätä.

Uusi jousi.

Säästyy paljolta, jos miettii ja varmistaa, että jousen painaa koteloon oikein päin! Tämän voi varmistaa "barrel arborista ja sen kynnestä, eli miten päin veto menee. Yleensä tynnyriin vedetään vetoa myötäpäivään.

Jousirasva on vielä erikseen! Käytin tässä Moubiuksen 8200:sta. Kapillaari-ilmiö vetää aluksi öljyä jousen väleihin.

Tynnyrin kiinnilaiton jäljeen tynnyrin "end shakea" eli välystä ei voi kiristää. Sen takia tynnyri kannattaa olla mieluummin liian tiukka, kuin liian löysä kiinni laittaessa.

Välystä saa kirittyä nätisti painamalla tynnyrin kantta esim. pegwoodilla.
Rehellisyyden nimissä seuraavaksi kävi niin, että jousikotelon sisään menevä barrel arborin kynsi ei saanut otetta jousesta, eli sisäkierros oli liian laaja. Kiristin jousen sisämutkaa, mutta nyt uudestaan sitä sisään laittaessa barrel arbor päätti lähteä kuuluisaan "ylöspäin menevään tangenttiin". Vielä tähän päivään mennessä osa ei ole löytynyt. :gnite
Työskentelyympäristöni on siinä mielessä haastava, että alla on laattalattia, romua ja tilaa lennellä ympäriinsä.
Uusi osa tilaukseen, tässä selviää onneksi 4 euron oppirahoilla.

Koska vielä oli pikkuisen puhtia jäljellä, päätin koota valmiiksi autovetokoneiston sillan. Rattaat paikalleen.

Ja kansi kiinni. Akseleihin käytin tässä taasen hp1300:aa. Räikkärattaisiin sisälle meni hyvin pienet määrät 9010:ä.

 

[lohjansaari_]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Kiitos hyvästä huoltopäiväkirjasta! Mielenkiintoista luettavaa ja huolellista duunia.

 

[nouneim]

Vs: Mekaanisen kellon huolto

Joko kello on kasassa ja testattu?