Vs: Kellokaupat
Suomi ja pienipiiripyörii.
Suomalaisen kellokulttuurin pienuudesta törmäsin mielenkiintoiseen esimerkkiin, jota en myy totuutena, vaan lähinnä omana havaintona omine johtopäätöksineni. Yleinen keskustelu ja kokemusten vaihto rajoittuu tällä hetkellä käytännössä kahteen kanavaan ja pääasiallisesti käytettyjä kelloja myyvien toimijoiden määrän voi laskea yhden käden sormin. Esimerkkini liittyy noista jälkimmäisiin, eli käytettyjen kellojen kauppoihin.
Toimijalla A on myynnissä uudenveroinen Omegan Proplof 5290 eur hintaan. Kello ilmoitettiin äskettäin myydyksi ja vastaavasti pikimmiten vastaavanlainen kello ilmestyi toimijan B valikoimaan vastaavanlaisilla spekseillä samaan hintaan. Periaatteessa A ja B ovat kilpailijoita, mutta mikä on käytäntö? Piirien pienuuden vuoksi oletan A:n ja B:n jollain tasolla tuntevan toisensa (sen pohjalta mitä taustoja on tiedossani), joten onko piirit niin pienet ja kysyntä tällä hetkellä niin hyvä, että toimijoilla on käytännössä varaa tehdä yhteistyötä tällä tapaa? Molemmilla, A:lla ja B:llä, on valikoimiensa kelloista varmasti riittävä tuntemus ilman, että kellon tarvitsee sen nojalla vaihtaa omistajaa. Tai sitten B:n asiakaskunnasta on tullut kyselyjä ko kellomallista. Kulkeeko kellojen mukana myös tieto aiemmista hyvityksistä ja huoltokuluista, minkä oletan helpottavan mm. katteen säätämisessä - puolin ja toisin.
Mitä ajatuksia asian ympärillä?
