IWC Aquatimer ref. IW3568 esittely/arvostelu
Tässä on alunperin Muroon kirjoitettu Aquatimerin esittely/arvostelu. Laitan sen tännekin sillä oletuksella, että kaikki eivät lue Muroa.
Aikaisemmat kelloni ovat olleet enimmäkseen Breitlingin tuotteita, joten vertaan Aquatimeria pitkälti niihin. En halua tässä yhteydessä juurikaan verrata sellaiseen kelloon, jota en ole omistanut itse.
Disclaimer: Teksti sisältää runsaasti subjektiivisia mielipiteitä. Faktapuolelle on saattanut eksyä joukkoon virheitä sekä tiedonkeruukanavana toimineen internetin luonteen, että minun henkilökohtaisen osaamattomuuteni seurauksena. Korjaan mieluusti tekstistä löytyvät virheet, jos niistä ilmoitetaan.
Pieni katsaus International Watch Companyyn
IWC:n perusti vuonna 1868 yhdysvaltalainen insinööri ja kelloseppä Florentine Ariosto Jones (1841–1916). Firman nimi on muuttunut matkan varrella useita kertoja muun muassa omistajanvaihdosten yhteydessä. Vuodesta 1978 asti IWC on kulkenut perustajansa alun perin antamalla nimellä INTERNATIONAL WATCH CO. AG. Nykyään IWC:n omistaa luksustuoteryhmittymä Richemont.
Erikoisuutena mainittakoon, että IWC on ainoa suuri saksankielisessä Itä-Sveitsissä sijaitseva kellovalmistaja, kun taas muut kuuluisat kellotalot sijaitsevat ranskankielisessä Länsi-Sveitsissä.
Varsinaisen leipänsä IWC tekee ETA- ja Sellita-pohjaisilla koneistoilla varustetuilla kelloilla, jotka voidaan sijoittaa pääosin keskitason luksukseen. IWC on myös aito "manufacture", joka suunnittelee ja valmistaa koneistoja alusta loppuun itse. Näillä koneistolla varustetut kellot sijoittuvat ylemmän tason luksukseen. Nämä tuovat sitten jo sitä voita leivän päälle. Mallistosta löytyy myös huipputason "haute horlogerie" kelloja, jotka tuovat vielä makkaraa kuvitteelliselle leivälle. Ja se ei ole mitään Lauantaimakkaraa se.
Brändinä IWC on mielestäni kenties hieman hajuton, mauton ja väritön – niin hyvässä kuin pahassakin. Mielikuvissani IWC yhdistyy simppeliin, jopa pelkistettyyn tyyliin ja vankkumattomaan laatuun. Breitlingilla on vahva ilmailuimago ja Tag Heuerin nimi tuo useimmille mieleen moottoriurheilun. IWC:llä ei ole näin voimaksta kiintopistettä, vaikka yhtiö kuuluukin alkuperäisiin toisen maaimansodan B-uhr-valmistajiin. Mielestäni IWC:n brändi tai tuotteet eivät ole niin voimakkaasti mielipiteitä polarisoivia kuin vaikkapa Rolexin tai Breitlingin vastaavat, joille molemmille löytyy innokas ihailijakunta ja vielä innokkaammat vihailijat.
Neljä tärppiä
- Alkuperäinen Beobachtungsuhr-valmistaja, muiden ollessa Laco, Stowa, Wempe ja A. Lange & Söhne.
- Porsche Design kellovalmistaja. Niitä teki ennen IWC:n aikaa Orfina, ja jälkeen tuli Eterna.
- IWC Ingenieur kuuluu kuuluisaan Gérald Gentan suunnitelemaan graalinelikkoon, muiden ollessa Patek Philippe Nautilus, Audemars Piguet Royal Oak ja Vacheron Constantin Overseas.
- Motto: Probus Scafusia. Löyhä suomennos voisi olla hyvää laatua Schaffhausenista.
Aquatimer 2000 ref. IW3568
Tutustuin tähän kellomalliin nykyään niin tavanomaiseen tyyliin netin kellokeskusteluita selatessani. Pienen pähkäilyn jälkeen ihastuin kellon ulkonäköön. Tuolloin uskoin 44-millisen kellon olevan ranteeseeni aivan liian suuri, joten en edes harkinnut lähempää tutustumista malliin. Vuoden 2013 tammikuussa kävin Teneriffalla kelloliikkeessä, jonka myyjä puoliväkisin halusi esitellä minulle Aquatimeria. Hämmästykseni oli suuri, kun kello istuikin ranteeseen kuin valettu. Siitä se ajatus sitten lähti.
Tutustuin Internetin ja kivijalkaliikkeiden tarjontaan ja hintapolitiikkaan. Budjetti ei sallinut tuolloin kellon hankkimista uutena, joten tutustuin luonnollisesti käytettyjen valikoimaan. Totesin, että tarjonta on todella laihaa, kun yhtenä edellytyksenä oli teräsranneke. Puolisentoista vuotta väijyin aika ajoin tarjontaa, mutta tilanne ei muuttunut sen suhteen. Aquatimer-malliston uudistuttua keväällä 2014 ymmärsin, että mahdollisuus hankkia kello uutena on päättymässä. Kun sopivaa käytettyä ei vain ilmestynyt, ostin lopulta kelloni uutena Lindroosilta. Onnistuin ymmärtääkseni hankkimaan Suomen viimeisen uuden 3568:n, eli aivan viime hetkille venyi hankinta.
Oheismateriaali
Ulompi laatikko on tavanomainen ruskea pahvilaatikko. Sen sisältä löytyy solumuovilla suojattu sisempi laatikko, joka on varsinainen kellolaatikko. Laatikon pinta on hyvin tasainen ja kumimainen. Kannessa on vähäeleisen tyylikkäästi valmistajan tiedot.
Kannen avaaminen paljastaa tarjottimen, jonka päällä kello lepää omalla tyynyllään. Kansi on verhoiltu signeeratulla kankaalla, jonka takana on kevyt toppaus. Tarjottimen sivuilla on urat, joista saa hyvän otteen tarjottimen nostoa varten. Tarjottimen pohjassa on kumilenkeillä kiinni teräsrannekkeen säätöön tarkoitetut työkalut – kerron näistä lisää rannekkeiden yhteydessä. Tarjottimen alla on vielä tila lopulle oheismateriaalille.
Käyttöohje- ja takuuvihkosten kansiin on painettu hienosti kohokuviolla Probus Scafusia. Takuuvihon takakannessa on tasku, jonne sujahtaa muovinen takuukortti. Kortin väärentämistä on vaikeutettu Probus Scafusia hologrammilla. Jään tässä kaipaamaan Breitlingilta tuttua huoltokirjamallia – jossa takuuvihossa on auton huoltokirjan tapainen taulukko – johon merkitään kellolle suoritetut toimenpiteet. Lisäksi oheismateriaaliin sisältyy konepesun kestävä signeerattu mikrokuituliina.
Laatikko oheismateriaaleineen on tyylikäs ja harkittu kokonaisuus. Tässä IWC vie Breitlingia 6-1. Breitling oli aiemmin lähempänä tätä tasoa, mutta B. uudisti laatikkonsa viime vuosina paljon entistä halvempaan suuntaan.
Koneisto
Koneistona Aquatimerissa on IWC:n cal. 30110, joka perustuu ETA 2892-A2:hteen. Aiemmin IWC osti ébauchen ETA:lta ja teki siihen mittavia parannuksia omalla pajallaan. Vuodesta 2007 asti ETA ei ole enää omistajansa Swatch Groupin linjauksen takia suostunut myymään muuta kuin täysin valmiita koneistoja SG:n ulkopuolisille asiakkailleen. Ainakin joitakin vuosia tästä päätöksestä eteenpäin IWC tilasi koneistot omien speksiensä mukaan koottuna ETA:lta. Sitten informaatio muuttuu ristiriitaiseksi; jotkut lähteet väittävät, että tämä käytäntö jatkuu edelleen, mutta toisten lähteiden mukaan IWC hankkii ébauchen nykyään Sellitalta ja tekee tarvittavat muutostyöt jälleen Schaffhausenissa.
Kuori ja nuppi
Kuori on luonnollisesti terästä. Kuoren halkaisija ilman nuppia on 44 mm ja paksuus 14 mm. Kuori on pääosin harjattu, mutta muutamat viisteet on kiillotettu. Kauniisti signeerattu ruuvilukittava nuppi on myös osittain harjattu ja osittain kiiltävä. Kuoren työstöjäljestä ei voi sanoa pahaa sanaa; se on upea. Kauempaa katsottuna kuori on hyvinkin huomaamaton, mutta tarkempi ja lähempi tutkiminen avaa sieltä hienouksia. Kuori on melko teräväkulmainen ja harjatun ja kiiltävän alueen rajapinta on nuolisuora. Kuoren sivut on toteutettu pystyharjauksella. Korvakkeiden päälliosat on harjattu hienosti korvakkeen kulman suuntaan. Korvakkeet ovat lyhyet, joka saa kellon tuntumaan ranteessa millejään pienemmältä.
Takakansi jatkaa eleetöntä linjaa. Rannetta vasten tuleva osa on kaiverruksia lukuunottamatta aivan tasainen. Tässä detaljissa omistamani Breitlingit ja Omega Speedmaster vetävät pidemmän korren vertailussa, niissä on todella panostettu asiaan. Toisaalta Aquatimerin simppeli kansi sopii kellon kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin ja kokonaispisteet osion vertailussa menevät heittämällä IWC:lle.
Kello on vesitiivis 2000:een metriin asti. Moni tämän syvyysluokan kello on varustettu automaattisella tai manuaalisella heliuminpoistoventtiilillä. IWC ei ole lähtenyt tälle linjalle, vaan kello on suunniteltu kestämään sisäpuolelle muodostuva paine ilman tarvetta venttiilille. Saturaatiosukellukselle voi siis lähteä hyvin mielin.
Kehä ja lasike
Kehän metalliosissa jatkuu kuoresta tuttu viimeistelytyyli. Reunuksen alaspäin suorana viettävä yläpinta on kiillotettu, uritettu tarttumapinta on harjattu ja kauniisti kaartuva alapinta on jälleen kiiltävä.
Tämän kellon leimaa-antavin piirre on aivan hillittömän hieno safiirilasipintainen kehä. Kehän alla on kuusinkertainen superluminovakerros. Kehän keltaiset alueet on toteutettu keltaisella lumella ja valkoiset alueet sinisellä. Kehä pyörii luonnollisesti ainoastaan vastapäivään ja täysi kierros saavutetaan kuudellakymmenellä jämäkällä naksahduksella. Kehä ulkonee kuoresta muutaman millin ja siinä on kaksitoista suurehkoa syvennystä. Tämä tekee kehästä erittäin helppokäyttöisen. Merkintöjen selkeys ja hyvä luettavuus myös pimeässä lisäävät kehän käyttöarvoa entisestään. Uskallan sanoa, etten ole kohdannut parempaa missään käsittelemässäni kellossa.
Lasike on lievästi kupera ja se on AR-pinnoitettu molemmilta puolilta. Kehän safiirilasissa ei ole pinnoitusta. Vertailuna omistamissani Breitlingeissa lasike kaartuu voimakkaammin ja niissä taulun mahdollinen katselukulma onkin ollut laajempi kuin Aquatimerissa. Taulun kolmiulotteisten yksityiskohtien tarkastelu on vaikeampaa Aquatimerissa, tästä miinuspiste IWC:lle.
Muuten pääosin harjattua terästä olevaan kelloon tulee yllättävän paljon blingiä, kun kehän tasainen ja pinnoittamaton lasi ja kapea kiillotettu teräsreuna heijastelevat valoa sopivasti.
Taulu ja osoittimet
Musta kellotaulu on kahdessa tasossa. Varsinainen taulu on hieman alempana kuin taulun niinikään musta ulkokehä, jonka puolikiiltävälle pinnalle väli-indeksit on painettu keltaisella värillä. Tämä korotettu alue ulottuu reunustamaan perinteisen vihreällä lumetettuja valkoisia ja kiiltäväreunaisia pääindeksejä. Myös päivyriaukon kehys yhdistyy saumattomasti tähän ylempään tasoon. Pienen lisähöystön taulun kauneuteen tuo pääindeksien välissä taulutasojen rajapinnassa kulkeva, alemman taulutason alittava kapea ura.
Varsinainen kellotaulu on lähes mattapintainen. Tauluun on painettu valkoisella IWC SCHAFFHAUSEN ja AQUATIMER. Alimpana sijaitseva 2000 METERS on sen sijaan keltaisella. Lasikkeen kaarevuudesta johtuen taulu näyttää tietyistä kulmista katsottuna hieman koveralta. Saman efektin ansiosta osoittimien ja indeksien heijastukset välkehtivät upeasti kellon liikkuessa sopivassa valaistuksessa.
Osoittimet ovat kiiltävät lumetettuja alueita, sekuntiviisarin mustaa keskiötä ja keltaiseksi maalattua kolmionmuotoista kärkeä lukuunottamatta. Sekuntiviisarin vastapainon kanssa ei ole lähdetty kikkailemaan. Se muistuttaa muodoltaan hieman airon lapaa. Tunti- ja minuuttiosoittimet ovat leveät miekkaviisarit; tuntiviisari on hieman minuuttiviisaria leveämpi. Minuuttiviisarin lumealue on päivänvalossa keltainen, tuntiviisarissa se on valkoinen, kuten myös sekuntiviisarin kärjessä. Pimeässä viisareiden valkoinen lume hohtaa sinisenä ja keltainen keltaisena.
Kuva lainattu ablogtowatchista, oma taito ei riitä lumekuviin
Päivyrikiekko on mattamusta ja päivämäärä on painettu puolikiiltävällä valkoisella. Tämä yhdistelmä sopii tauluun ja minimalistiseen kehykseensä kuin muikunmäti paahtoleivälle. Kokonaisuudessaan lasikkeen alla ajankatsojan kohtaa harmoninen ja tyylikäs kokonaisuus jossa on kuitenkin riittävästi ytyä tylsyyden välttämiseen.
Taulu ja kehä yhdistyvät visuaalisesti sellaisella tavalla, että kello jotenkin näyttää millejään isommalta ranteessa, mutta ei saa silti rannetta näyttämään pieneltä. Kokovaikutelma korostuu erityisesti pimeässä, kun järjettömän siisti lume hohtaa taulun ja kehän täydeltä.
Rannekkeet
Tätä kelloa saa teräs-, kumi- tai tarranauhakiinnitteisellä kangasrannekkeella. Ranneke kiinnittyy kelloon Cartierilta lisensoidulla pikakiinnitysmekanismilla, jonka avulla rannekkeen saa irroitettua ja kiinnitettyä nopeasti ja kätevästi ilman työkaluja. Tämä on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen, sillä se rajoittaa rannekevalikoiman IWC:n alkuperäisrannekkeisiin ja kalliisiin tilaustyönä tehtäviin rannekkeisiin. Minulle riittää mainiosti orkkisrannekkeet, joten olen ainoastaan iloinen tästä erittäin näppärästä ominaisuudesta. Kangasranneketta en ole (vielä) hankkinut, joten valitettavasti joudun jättämään sen tämän esittelyn ulkopuolelle.
Kumiranneke on mukava ja istuu kelloon erittäin hienosti. Signeerattu solki on jämäkkä ja mukailee muotokieleltään ja viimeistelyltään kelloa hyvin. Solki on pääosin harjattu, mutta reunojen pienet viisteet on kiillotettu. Kumin sisäpinta on vohvelikuvioitu ja signeerattu.
Teräsranneke on tämän kellotaivaan kirkkain tähti. Pinta on lähes kokonaan harjattu; kuten muissakin kellon yksityiskohdissa, ulkoreunojen pienet viisteet on kiillotettu. Signeerattu lukko on hienosti koneistettu ja linkku on viimeistelty upeasti. Avausmekanismi on toteutettu molemminpuolisilla painonapeilla. Ranneke luonnollisesti istuu paikalleen täsmällisesti. Ranneke on ensituntumalta erittäin mukava ranteessa. Se tuo tietysti lisää painoa kelloon, mutta pidän teräsranneketta yleisesti mukavuudeltaan ylivertaisena, eikä tämä ranneke tuo poikkeusta asiaan. Ehkä kuitenkin hienoin yksityiskohta on rannekkeen äärettömän kätevä säätömekanismi. Palan keskellä olevaa jousitettua nappia painetaan mukana tulleella ranneketyökalulla ja toisella työkalulla työnnetään tappi irti palan päädystä. Sama toimenpide käänteisenä, ja pala on taas paikallaan. Varsinaista pikasäätöä tässä ei ole, mutta palojen ja puolipalojen kanssa helposti, nopeasti ja kätevästi säädettyä rannekkeen sopivaksi. Ainoa todellinen haitta tästä on mielestäni se, että kelloa ei käytännössä voi säätää reissun päällä. Tuskin kukaan kanniskelee työkaluja ja lisäpaloja taskussaan. Kokonaisuutena tämä ranneke on parasta mihin olen tutustunut ja hakkaa Breitlingin sinänsä hyvät rannekkeet 6-0.
Yleisen tason miinuspiste tulee teräsrannekkeen lyhyydestä. Rannekkeesta tuli minulle sopiva yhden puolipalan poistolla, enkä ole mitenkään suuriranteinen. Minua tämä ei haittaa henkilökohtaisesti, mutta ei tarvita mitään jakkin rannetta, että joutuu lisäpalakaupoille.
Yhteenveto
Myönnän auliisti, että kirjoitan tätä uuden kellon alkuhuumassa, mutta silti: JUMALAUTA MIKÄ KELLO! Tässä on todellakin munaa. Räväkkä design ja värimaailma yhdistyvät jollain omituisella tavalla hillittyyn yleisilmeeseen. Tässä on samaan aikaan todella röyhkeää asennetta ja hienostunutta kohteliaisuutta. Tämä kello vaatii todellakin lähempää tutustumista ennen kuin sen luonne aukeaa. Pikainen vilkaisu kauempaa tai kuvien katselu ei paljasta totuutta – niissä tämän saattaa ohittaa olankohautuksella. Suosittelen jokaiselle kynnelle kykenevälle tähän kelloon tutustumista luonnossa ja ajan kanssa.
Käyttömukavuus on aivan huippuluokkaa. Varsinkin kumirannekkeella kello on lähes huomaamaton ranteessa loistavan muotoilunsa ansiosta. Vasta kelloa riisuessa huomaa kuinka iso ja raskas kello on kyseessä, kuten 2000:een metriin vesitiiviin kellon on pakostakin oltava. Tämä ei ehkä ole pienen miehen kello, eikä taatusti jokaisen sukankuluttajan ykkösvalinta, mutta kookkaammalle jässikälle tämä on lähes täydellinen sporttikello ja yleiskäyttökello. Todellinen kellomiehen kello.
Pienen miinuksen voi antaa siitä, että tämä kello ei sovellu kovinkaan hyvin juhlavaan iltapukeutumiseen. Tämä ei haittaa minua millään muotoa, sillä en ajaudu sellaisiin tilanteisiin juuri koskaan ja pukukellot ovat sitten erikseen. Ongelma on korjattu Aquatimerin nykyisessä versiossa, mutta samalla on jouduttu tinkimään räyhäkkyydestä.
Meinasin ensin antaa toisen miinuksen liian kovasta hinnasta, mutta tarkemmin pohdittuani totesin ostaneeni kellon ja olevani siihen tyytyväinen. Jos kello myy ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, onko hinta silloin väärä? Toinen miinus tulee siitä seikasta, että sopivat adjektiivit ja ylisanat loppuivat kesken yrittäessäni kuvailla tätä kelloa.
Loppuarviona voin todeta, että tämä on kellona aivan eri luokkaa kuin mikään muu omistamani sukeltajankello. Breitlingin Avenger Skyland ei jää pahasti jälkeen, mutta jää kuitenkin. Navitimer on sellainen kellomaailman ikoni, ja niin erityyppinen kello, että en osaa enkä halua verrata sitä tähän. IWC Aquatimer 3568 on ihan törkeän hieno kello!
Speksit
- Halkaisija: 44 mm
- Paksuus: 14 mm
- Koneisto: 2892-A2
- Komplikaatiot: Päivämäärä pikasäädöllä
- Lasike: Safiirilasi molemminpuolisella AR-pinnoitteella
- Ominaisuudet: 2000 m vesitiiviys, sukeltajankehä, ruuvilukittu nuppi, rannekkeen pikavaihto
TL;DR
IWC on hieno kellovalmistaja ja Aquatimer on pirun siisti kello. Olen todella tyytyväinen uuteen kellooni.
)... Tudorin Pelagos on ollut itselleni SE kello, mutta lähti vaihtoon puuttuvan blingin takia. Tässä on vähän samaa henkeä, mutta pienellä kiillolla (indeksit) ja "luksuksella". Sisältähän löytyy "vain" ETA 2892, (ei mitään käryä, minkä verran IWC tuota on muokannut) käynti ollut nyt about -2 sek/vrk.
