Hintaluokkansa parhaat + aliarvostetut

[hm42]

Keskityn nyt vain Suomessa kivijalasta ilman (isoa) jonotusta saataviin merkkeihin. Pelkkä hyvän merkin harvinaisuus Suomessa (huono maahantuonti tai puuttuvat jälleenmyyjät) ei pelkästään riitä.

Otetaan ensin helpot pois listalta:

Tissot PRX powermatic 80. Erinomaisesti onnistunut 70’s -revival integroitujen rannekkeiden sporttikellosarjassa. Viimeistelyn laatu on erinomainen hintaansa nähden ja pärjää tuplasti kalliimmillekin. Chrono ei enää niin onnistunut paksuutensa vuoksi.

Tudor 39mm-kellot monessakin kategoriassa. Tudorin + Kenissin -koneistot ovat modernia kamaa ja halutessaan pääsee METAS-tasolle. Suomessa saa edelleen suoraan tai lähes suoraan hyllystä melkoisen helposti moneen muuhun maahan verrattuna. Parhaimmillaan silloin kun Rolex-klassikoiden matkinta ei mene överiksi,

Oris cal 400 -pohjaiset koko ajan laajenevassa kellovalikoimassa (Aquis, Fifty-Six, Propilot X). Jos joku menee mainitun Tudor inhousen ohi niin ehkä nämä, ja hintakin parempi. 120h käyntivara, 10 vuoden takuu, 10 vuoden huoltoväli, hyvä magneettisuojaus, COSC:n ylittävät käyntispeksit.

Bulgari Octo Finissimo. Jos tästä sarjasta ei tule tulevaisuuden klassikko niin mistä sitten. Omalla hankintalistalla - koitan kerätä rahaa vielä kun on saatavuutta ja hinnat eivät pompsahda.

Nomos merkkinä, paljon on hyvin mutta arvostus yllättävän pientä.

Pitkään oli sitä mieltä että listalle kuuluisi myös Seiko ja varsinkin suklarit, mutta ei enää. Omat kokemukset ovat sellaisia että niiden laatu on heikentynyt. Vaihtaisin sen tilalle Citizenin piakkoin - mutta pukukelloihin, ei suklareihin.

Mitä muita tutkan alle jääviä kellosarjoja teille tulee mieleen, sellaisia jotka ovat vähintään hintansa arvoisia mutta joita ei jostain syystä arvosteta varsinkaan Suomessa kuten pitäisi?

 

[samyel]

Certinan Action diver on monessakin mielessä aliarvostettu. Itsellä 38mm versio ja on kulkenut keväästä alkaen käytännössä kaikissa seikkailuissa mukana. Tässä on kaikki mitä suklarilta vaatia voi eikä hinta päätä huimaa. Vaikka Seikon suklareita saa (/sai?) edullisemmin, niin vie niihin verrattuna voiton mennen tullen. Varsinkin speksien takia: magneettisuojaus on melko ehdoton ominaisuus nykypäivänä.

Hamilton Khaki on toinen mikä tulee mieleen. Ei taida sillekään oikein hintaluokassaan verrokkia löytyä. Toki suht arvostettu taitaa olla edullisemman pään kelloissa.

 

[Koistinen]

Täältä ääni Tissotille, Certinan tietyille malleille ja Nomokselle. Nomos alkaa olla jo halpa, kun hinnan korotuksia ei juuri ole korona-aikana tullut.

Sinnin koko sarja on myös vahva. Uuden Tudorin Pelagosin julkaisu, muistutti taas Sinn U50:n olemassa olosta. Tämän heikkous tosin on Claspin puolella. Sinnillä hintalaadultaan hienoja chronoja ja jopa pukukelloja. Business-kello mallisto ihan asiallinen, bonuksena se, ettei yhtään kelloa tästä sarjasta ole tullut millään foorumilla suomessa ikinä vastaan.

G-shock keskustelun innoittamana Casion illuminator mallit. Saat 99% G-shock kokemuksen viidesosalla hintaa.

Omaa kokemusta ei ole, mutta paperilla Zenithillä alkaa olla hyvää hintalaatua. Varsinkin kun katsoo mihin hintaan kelloja saa käteiskaupalla ulos. Nämä ei hintaa pidä, mutta silti tekisi mieli ostaa itselle pukukello tai chrono.

Villikortti-ehdotus tulee Cartierin suunnalta. Tankeista ja Santoksesta kvartsiversiot. Isoon kellokokelmaan huoleton pukukello suhteellisen sopuisaan hintaan.

Taas jos vastapalloa heittää: Omalla kohdalla alkaa Omega ja Tudor hinnoittaa itseään yli. Hyviä kelloja, mutta puolenkymmentä hinnan nostoa vuositasolla alkaa nostaa yli. Tudorilla mielenkiintoisat kellot yli 4000 euron hujakoilla. Eli ollaan kymmenen vuoden takaisissa Rolex hinnoissa hiljalleen. Omega näyttää huitelevan hiljalleen 7000 eurossa. Hieman samaa ilmiötä on myös oriksen hinnoittelussa. Toisaalta oriksen laatu on noussut hintojen mukaisesti: Edellä mainittu kaksikko juuri ei. Oriksella myös nuo Artelier mallit ovat halpoja. Saa käytännössä ulos Seikon presage nykyhinnoilla.

Toinen vastapallo on Seikon listahinnat. Tasaiset pienet nostot vieneet mielenkiintoiset mallit n 1500 hujakoille. Tällä saa koneiston ja rannekkeen, jotka ei pärjää "tarkkuudessa" edes itänaapurin tuotoksille. Jos vertaa kellona esimerkiksi Tissotin tuotoksia, ei oikein listahinnoilla 500-700 euron lisähintaa seikoon voi ymmärtää. Huonompi koneisto ja heikompi viimeistely. Seikolla taas jos alihintaista hakee. Halvimmat GS:n kvartsit ja karvalakkimallin Astronit on hinta-laadultaan ihan asiallista.

 

[hm42]

Taas jos vastapalloa heittää: Omalla kohdalla alkaa Omega ja Tudor hinnoittaa itseään yli. Hyviä kelloja, mutta puolenkymmentä hinnan nostoa vuositasolla alkaa nostaa yli.

Hyviä pointteja kautta viestin.
Tämä Omega vs Tudor -nokittelu tuo itselleni mieleen, että Omega kun alkoi hilata hintoja ylöspäin Rolexin viitoittamalla tiellä, niin Rolex positioi Tudoria taas alapuolelle Omegan haastajaksi. Se METAS-sertifioitu koneisto tuntui jo vähän näpäytykseltä. Eli jos Omega haluaa olla Rolexin kilpailija, niin Tudor haluaa olla Omegan. Tuloksena kaikkien keskihinnat kasvavat...

Oris menee taas kaksihintamallilla: hintapompsahdus tapahtuu kun siirrytään koneistoissa in-housen puolelle, cal 100 ja cal 400. Ja samalla myyvät niitä vanhojakin. Sama malli jota Tudor tekee myös.

 

[Koistinen]

Hyviä pointteja kautta viestin.
Tämä Omega vs Tudor -nokittelu tuo itselleni mieleen, että Omega kun alkoi hilata hintoja ylöspäin Rolexin viitoittamalla tiellä, niin Rolex positioi Tudoria taas alapuolelle Omegan haastajaksi. Se METAS-sertifioitu koneisto tuntui jo vähän näpäytykseltä. Eli jos Omega haluaa olla Rolexin kilpailija, niin Tudor haluaa olla Omegan. Tuloksena kaikkien keskihinnat kasvavat...

Oris menee taas kaksihintamallilla: hintapompsahdus tapahtuu kun siirrytään koneistoissa in-housen puolelle, cal 100 ja cal 400. Ja samalla myyvät niitä vanhojakin. Sama malli jota Tudor tekee myös.

Samalla myös molemmat merkit jääneet sivustalle. Melkeen mieluummin ostaisi aasiasta vanhempaa Railmasteria tai Seamasteria kuin mitään uutukaista. Tudorilla melkein hydronaut voisi olla potentiaalisin ostos koko katalogista.

Onko kellään muulla tullut tässä hintarallissa olotila, että sama alkaa seuraamaan touhua vierestä?
Ei jotenkin koe saavansa "uusilla" hinnoilla ja tässä markkinassa juuri mitään vastineeksi.

Harrastus pisteessä, jossa muutama kello seurannassa. Eli jos tulee käytettynä vastaan sopuisaan hintaan, voisi tehdä nopean low-ball tarjousta ja katsoa jääkö käsiin. Listalla päällimmäisenä muutama Rolex ja pari Cartieria ja Chopardin yksittäinen tekele.

Josko tulevat talvet ja niiden tuomat sähkölaskut tervehdyttäisi markkinaa. Vähän jopa odottelen melko raakaa pudotuspeliä laskumarkkinaan trokareiden ja sarja-flippaajien keskuudessa.

 

[hm42]

Hintarallissa olen todennut ensinnä sen, että ylihinnalla en osta. Jos saatavuus on vaikea, niin voin maksaa lähelle ovh:ta jonon ohituksesta mutta en yli uuden hinnan. Tämä sitten tarkoittaa, että tietyt mallit jäävät pois listalta. Jos haluaa uudehkon AP:n, niin nykymallistossa se ei ole RO eikä ROO vaan se kolmas mallisarja.

Esimerkiksi kasvavia huhuja on siitä, että uusien Rolexien saatavuus muuttuu jo myymäläkohtaisesti suoraan hyllystä löytyviksi sport-malleiksi (oliko se nyt viimeksi luettuna air king ja exp1 euroopan jostain lentokenttämyymälästä).

Sähkölaskut, ruoan hinnan nousu, taantuma... osta, kun on verta kaduilla.

 

[Notlimah]

Kellomerkkejä arvioitaessa voidaan tarkastella ainakin kolmea eri näkökulmaa: brändimielikuva, kellojen ulkonäköasiat, tekninen laatu. Esimerkiksi Swatch ei välttämättä tuo mieleen laatukelloa, mutta Swatch Group omistaa mm. Longinesin, Omegan, Tissotin ja Certinan sekä monta muuta harvinaisempaa "laatumerkkiä". Swatch Groupin myös omistama ETA valmistaa koneistot näille merkeille, niinkuin monelle konsernin ulkopuolisellekin. Voisihan asioita pohtia "ranteesta käsin", eli miten kello istuu ranteeseen, onko se tarkkakäyntinen ja teknisesti pitkäikäinen. Brändiajattelu kuitenkin sekoittaa pakkaa, useita kiinnostaa kellon merkki enemmän kuin mikään muu. Asiaan vaikuttaa se että rannekelloa ei oikeastaan nykyaikana kukaan tarvitse, eli emotionaalisella pohjalla mennään about 100-prosenttisesti.

 

[hm42]

Bloomberg väitti muuten nyt, että Zenithin arvostus on lähtenyt kasvuun, ja käytettyjen päämallisarjojen arvo +30% tämän vuoden aikana. Uusien mallien toimituksiin (sportti -el primero ja uusi defy) on pitkästä aikaa tullut jonoja. Ei taida koskea Suomea, ainakaan vielä.

 

[Koistinen]

Bloomberg väitti muuten nyt, että Zenithin arvostus on lähtenyt kasvuun, ja käytettyjen päämallisarjojen arvo +30% tämän vuoden aikana. Uusien mallien toimituksiin (sportti -el primero ja uusi defy) on pitkästä aikaa tullut jonoja. Ei taida koskea Suomea, ainakaan vielä.

Pienessä zenith kuumeessa mennyt pari vuotta. Suomen tilanne on erikoinen. Lindroosilta saa suoraan hyllystä alle Chrono24:n pyyntien todella usein. Tästä voisi päätellä, että jossakin päin maailmaa on kysyntää olemassa.

Käytettynä nämä eivät taida taas suomessa liikkua. Paras esimerkki on tuo kellokonttorin kampe: https://kellokonttori.fi/product/zenith-elite-captain-power-reserve-3-2015/ Tämä kello oli myynnissä kun Rolexia kolme vuotta sitten metsästin. Sanonnasta "aika kaupittaa tavaran" en siis kyseisen merkin kanssa olisi ihan varma


Katselee tällä hetkellä mitä lindroosilla kesäpoistossa, niin kyllähän tuolla useampi Zenith olisi, minkä voisi teoriassa ostaa. Kaverin kanssa kun omegoita katseltiin, alkoi tulla olo että hinnoissa alkaa zenith olla kiinnostavampi. Alkaa esimerkiksi Defy classiccia saada halvemmalla kuin Aqua Terraa uutena kaupasta. Myöskin El Primeron ja Tudorin chronojen hintaero on niin pieni nykyään, että suosiolla säästäisin tovin ja ostaisin Zenithin.

 

[Jean Passepartout]

Keskityn nyt vain Suomessa kivijalasta ilman (isoa) jonotusta saataviin merkkeihin. Pelkkä hyvän merkin harvinaisuus Suomessa (huono maahantuonti tai puuttuvat jälleenmyyjät) ei pelkästään riitä.

Otetaan ensin helpot pois listalta:

Tissot PRX powermatic 80. Erinomaisesti onnistunut 70’s -revival integroitujen rannekkeiden sporttikellosarjassa. Viimeistelyn laatu on erinomainen hintaansa nähden ja pärjää tuplasti kalliimmillekin. Chrono ei enää niin onnistunut paksuutensa vuoksi.

Tudor 39mm-kellot monessakin kategoriassa. Tudorin + Kenissin -koneistot ovat modernia kamaa ja halutessaan pääsee METAS-tasolle. Suomessa saa edelleen suoraan tai lähes suoraan hyllystä melkoisen helposti moneen muuhun maahan verrattuna. Parhaimmillaan silloin kun Rolex-klassikoiden matkinta ei mene överiksi,

Oris cal 400 -pohjaiset koko ajan laajenevassa kellovalikoimassa (Aquis, Fifty-Six, Propilot X). Jos joku menee mainitun Tudor inhousen ohi niin ehkä nämä, ja hintakin parempi. 120h käyntivara, 10 vuoden takuu, 10 vuoden huoltoväli, hyvä magneettisuojaus, COSC:n ylittävät käyntispeksit.

Bulgari Octo Finissimo. Jos tästä sarjasta ei tule tulevaisuuden klassikko niin mistä sitten. Omalla hankintalistalla - koitan kerätä rahaa vielä kun on saatavuutta ja hinnat eivät pompsahda.

Nomos merkkinä, paljon on hyvin mutta arvostus yllättävän pientä.

Pitkään oli sitä mieltä että listalle kuuluisi myös Seiko ja varsinkin suklarit, mutta ei enää. Omat kokemukset ovat sellaisia että niiden laatu on heikentynyt. Vaihtaisin sen tilalle Citizenin piakkoin - mutta pukukelloihin, ei suklareihin.

Mitä muita tutkan alle jääviä kellosarjoja teille tulee mieleen, sellaisia jotka ovat vähintään hintansa arvoisia mutta joita ei jostain syystä arvosteta varsinkaan Suomessa kuten pitäisi?

Lisäisin tuohon listaan Tissot'n PRX:n lisäksi Gentleman Powermatic 80 Silicium -mallit. Perusalennuksella hinta jää alle 600 euron, ja sillä saa käyttökellolle kivat ominaisuudet: 80 tunnin käyntivaran, hyvän magneettisuojauksen ja 10 barin vedenkeston. Mallinimi tosin voisi olla iskevämpi.

 

[Koistinen]

Lisäisin tuohon listaan Tissot'n PRX:n lisäksi Gentleman Powermatic 80 Silicium -mallit. Perusalennuksella hinta jää alle 600 euron, ja sillä saa käyttökellolle kivat ominaisuudet: 80 tunnin käyntivaran, hyvän magneettisuojauksen ja 10 barin vedenkeston. Mallinimi tosin voisi olla iskevämpi.

Kyseessä kyllä hyvä kello, josta hankala löytää sanomista nimen lisäksi. Käy tarkasti kaikilla vetotasoilla. Ei tarvitse viikonlopun jälkeen säätää. Viimeistely valovuoden edellä esimerkiksi Seikoa. Ranneke myös peltisenä hintaisekseen hyvä. Ainoa miinus on perhoslukossa mikrosäätöjen puute. (Puolipala onneksi löytyy rannekkeesta)


Tämän kellon ominaisuus, jota ei missään arviossa tarpeeksi ole kehuttu on ohuus. Pesee tässä mukavuudessa, esimerkiksi uudet inhouse Tudorit kunnolla.

Varsinkin käytettynä kyseinen kello on lähestulkoon ilmainen. Pariin flippiin yrittänyt omaani tarjota ja ei kelpaa kenellekkään. Ainoa syy omille myyntihaluille oli, että liian samanlaisia kelloja laatikossa. Tuppaa Rolex tai Tudor mennä ranteeseen tämän tilalle. Kauppasin jopa suoralla kaupalla 5000-sarjan G-shockkiin. Luulin tämän olevan tarjous josta ei voi kieltäytyä, mutta ilmeisesti voi. Nyt päättänyt, että saa jäädä.

Hintatasoa kuvaa seuraava: Juuri meni flippausryhmässä 290 euron kysynnällä nahkarannekkeellinen versio harvinaisemmalla valkoisella taululla.

Tissotilla on hemmetin paha brändi-ongelma PRX-mallin ulkopuolella harrastajien keskuudessa. Todella pieni porukka pitää merkkiä missään arvossa. Tuntuu jopa olevan todella negatiivinen asenne valtaosalla väkeä.

Positiivista jos hakee, pari ei-kelloharrastaja kaveria on ensimmäiseksi kunnon kellokseen omin avuin ostaneet Tissottia. Eli myyntiketju toimii siinä mielessä suomessa.

 

[Koistinen]

Käytetyissä kelloissa voisi heittää aliarvostettuihin näitä vanhempia Tudorin omalla designilla olevia kamppeita:


Eli Hydronaut, Iconaut ja Aeronaut. Hinnat ovat vieläkin todella halpoja siihen nähden kuinka hyvän kellon saa. Keväällä meni alle 1500 euron Hydronaut 2 peltirannekkeella kaupaksi.

Viimeistelyssä nämä ovat todella paljon edellä nykyisiä Tudoreita.

 

[Koistinen]

Yksi käytetty kello, josta ei mitään omaa kokemusta. Paperilla tosin vaikuttaa edulliselta.

36mm Omega Seamasterit automaattina. Eli suhteellisen moderni sukeltajan kello klassisessa koossa. Näyttää saavan maailmalta automaattina kahteen tonniin valita.

Välttämättä ei 36mm kvartsikaan olisi huono idea sopivan yksilön ja hinnoittelun kanssa.

Hintaloikka on melkoinen kun kello kasvaa muutaman millin.

Kommentoikaa kokeneemmat, menikö tämä vinkki kuinka metsään. Jokin itseä ihastuttaa myös vähän maltillisemmin mitoitetuissa sukeltajissa.

 

[hm42]

Ostohousu menossa jalkaan, kun sähköpostissa tuli lähimyymälästä -27% alekuponki mm Oris-kelloihin.
Sixty-five divers 12h cal 400 on nyt vahvassa harkinnassa.

Mietin vaihtoehtoina 3-4k hintaluokasta esimerkiksi oikeastaan koko Tudorin 39mm settiä, Pelagosta, uutta Rangeria, pro:ta... Niissä on monta hienosti tehtyä mallia ja täyttävät toiveita siitä mitä niiltä odotinkin.
Mutta minulla on sellainen tuntuma, että cal 400 kyllä hakkaa Kenissin Tudor-kaliiberit laadussa: molemmissa on sama teollinen fiilis ilman krumeluureja mutta Oris vetää pidemmän korren käyntiajassa, huoltovälissä, antimagneettisuudessa sekä takuussa, ja käyntitarkkuuslupaus on sama.

(Samoin muuten nämä uuden aallon ETA Powermatic 80:t tai millä tuotenimellä niitä Swatch-ryhmässä kutsutaankaan ovat myös oikein hyviä ja Tissot ja kumppanit saavat turhaan Swatchin brändäyspositioinnin aiheuttamaa ylenkatsetta).

Muista merkeistä Omegan uudet coaxial-koneistot ovat hienoja ja kellot myös, mutta ne kellot on jo hinnoiteltu yli tämän tavoitehintaluokan.

Muita Orisin (Oriksen? Oriin? miten tuo kuuluisi taivuttaa?) puolesta puhuvia seikkoja on tietenkin myös merkin itsenäisyys, sellaista tuen mielelläni. Itsenäisiä sveitsiläisiä "aitoja" vanhempia kellomerkkejä ei ole enää isoa määrää jäljellä tässä hintaluokassa.

Mainitun kellon taulu on aidon mustavalkoinen ilman feikkipatinaa, kellastuksia tai pronssisävyjä. On mustaa, valkoista ja terästä. Siitä isot pisteet. Uskon että tämä on pitkäkestoisempi lookki kuin nämä nykyiset muotipatinasävyt vintage-mallistoissa.

Lisäargumentti on saatavuus. Kello oli ja on hyllyssä heti julkaisun jälkeen. Ja näin pitää ollakin, ei mitään kuukausien tai vuosien jonoja naamavippeineen ja vanhoine asiakassuhteineen.

Ja oikeastaan se lopullinen argumentti tämän mallin osalta on 12h bezel, vaikka se viekin kelloa pois "aidosta" suklarista niin en minä oikeasti 60min bezeliä sukelluskäyttöön ole ikinä käyttänyt, vaan keittiö- ja pesukoneajastimena. Ja 12h bezelillä saa aikaiseksi jotain paljon hyödyllisempää, toimivan kaksoisaikavyöhykkeen. Senkun kääntää bezelin sen muutaman tunnin suuntaansa ja katsoo mitä kello on toisessa vyöhykkeessä simppelisti ja ilman kruunun käyttöä ja tuntiviisarin siirtoja, on sitten pikasäädettävä tuntiviisari tai ei. Tuohon ei tarvita 24h gmt-lisäviisaria eikä edes 12h lisätuntiviisaria. Toimii sekä matkalla että vaikka teams-palaveroinnissa muissa maissa asuvien kanssa.

Se 100m sukelluskestävyys on tietty suklariin vähän so-so, mutta toimii siihen altaaseen pulahtamiseen ja max viiden metrin syvyydessä käyntiin jossa kelloa päällä saatan pitää sen muutaman lomaviikon vuodessa, muuten se saa päälleen lähinnä vesi- ja lumisadetta. Eli normaali sporttikellon vedensieto on ihan jees, ei tarvita sitä Tudorin 200 metriä, tai muiden 300 tai 500/600 metriä koska ne tarkoittaisivat todennäköisesti kotelon paksuuden kasvattamista ja samalla maksamista turhasta. Vintage suklari-look ja hyödyllinen bezel ovat tähän lisäbonus.


Onko kellään vasta-argumentteja ennen kun menen upottamaan kalliisti ansaitsemiani (kalliisti verotettuja ainakin) roposiani? Huono jälleenmyyntiarvo kenties, mutta uskon että tämä on ko merkillä muuttumassa.

 

[hm42]

Viimeistelyssä nämä ovat todella paljon edellä nykyisiä Tudoreita.

Itselläni oli myös hetken aikaa juuri tuon saman mallisarjan Tudor Aeronaut GMT. Se sarja oli aika nopeasti unohdettu, ehkä taulujen (minusta typeristä) isoista teksteistä ja muusta muotokielestä johtuen. Ja niitä painonappeja oli ehkä vähän liikaa, vaikka se viisarin siirto eteen ja taakse toimi nopeasti.

Mutta en itse koskaan havainnut isoa eroa viimeistelyn osalta verrattuna nykyisiin Black Bay -malleihin. Koneisto oli piilossa (ja joku modifioitu ETA, veikkaan), ja dial oli lähinnä aikansa tuote...

 

[Koistinen]

Itselläni oli myös hetken aikaa juuri tuon saman mallisarjan Tudor Aeronaut GMT. Se sarja oli aika nopeasti unohdettu, ehkä taulujen (minusta typeristä) isoista teksteistä ja muusta muotokielestä johtuen. Ja niitä painonappeja oli ehkä vähän liikaa, vaikka se viisarin siirto eteen ja taakse toimi nopeasti.

Mutta en itse koskaan havainnut isoa eroa viimeistelyn osalta verrattuna nykyisiin Black Bay -malleihin. Koneisto oli piilossa (ja joku modifioitu ETA, veikkaan), ja dial oli lähinnä aikansa tuote...

Myönnän, että kyllä tämä ulkonäöltä halutumpi kello olisi perinteisellä ratkaisulla. Eli painikkeet menemään ja säädöt kruunuun.

Viimeistelystä puhuessa kun rinnalle nakkaa tuon oman North Flagin on kärjistettynä ero kuin vertaisi televisiossa vanhaa SD-kuvaa teräväpiirtoon. Kauttaaltaan homma on yksinkertaisesti vain tehty hitusen paremmin. Ulkoisesti ollaan lähempänä saman ikäistä Rolexia: Koppa, taulun merkinnät, viisari ja taulu vain sattuu olemaan tarkempaa tekoa. Kello myös todella ohut, joka antaa paremman kellon fiilistä ranteessa.

Hyviä kelloja nuo uudetkin Tudorit ovat, mutta niiden hinnat ovat nousseet melkoisesti: Alle kahden tonnin sait North Flaggeja peltirannekkeella kun lumi oli vielä maassa. Nyt on kysynnät maailmalla full-setillä lähempänä viittä tonnia. Tässä vertaillaan siis kahta todella eri hintapisteen kelloa nykymarkkinoilla.

Koneistona tuo mainitsemasi modattu ETA on ominaisuuksissa loistava. Tuolla True GMT ketjussa olen eroja purkanut. Pesee käytettävyydestä muun muassa Grand Seikon ja Tudorin inhouse GMT:t. Tässä löytyy päivän pikasiirrot jne. Huolto myös halpaa, eikä ole lapsen vikoja koneistossa.

Design tässä on se, joka jakaa mietteet. Ei taatusti miellytä jokaista. Itsekkään en ihan villeimpiin tauluihin lähtenyt vaikka historiallisesti veikkaan niiden olevan kysytympiä muutaman vuosikymmenen päästä.

 

[Jean Passepartout]

Muita Orisin (Oriksen? Oriin? miten tuo kuuluisi taivuttaa?) puolesta puhuvia seikkoja on tietenkin myös merkin itsenäisyys, sellaista tuen mielelläni. Itsenäisiä sveitsiläisiä "aitoja" vanhempia kellomerkkejä ei ole enää isoa määrää jäljellä tässä hintaluokassa.

Kielitoimiston ohjepankin mukaan vieraskielisiä -s-loppuisia nimiä taivutetaan yleensä vokaalin i avulla (Oris: Orisin), mutta jos sana on toistuvassa käytössä tai se koetaan muuten tutuksi, myös -kse-taivutus on mahdollinen (Oris: Oriksen). Koko ohje löytyy täältä: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/selaus/1606/ohje/632

 

[Koistinen]

Jos keskustelua tohtii viedä vahvasti käytettyjen kellojen suunnalle nostaisin pari merkkiä erityisesti kotimaassa kehiin:

- Ensimmäisessä merkissä saatan olla puolueellinen, mutta Chopardit ja erityisesti L.U.C Chopardit ovat lähes ilmaisia käytettynä. Tällä hetkellä polttelisi esimerksi myynnissä oleva täysikultainen Chopardin LUC pukukello soppelissa 38mm koossa.
- Toinen merkki, josta ei mitään oma kohtaista kokemusta, mutta vahva fiilis kovasta aliarvostuksesta markkinoilla on Ulysse Nardin. Todella edullisesti liikkuu kotimaassa melko laadukkaan oloiset kellot.

 

[Mando]

Itse nostaisin esille Edoxin, kun jälleenmyyyntikin löytyy nyt Suomesta.

Omissa silmissä varsin mielenkiintoinen brändi.
Pitkä historia jo vuodesta 1884 alkaen ja edelleen perhe-omistuksessa oleva yritys, vaikka kvartsikriisin aikana käväisikin ASUAG:n alla.
Jonkinlaisia historian kirjaan jääneitä innovaatioita löytyy ja ilmeisesti edelleen(?) maailman ohuin kvartsikoneisto Les Bemonts ultra slim sarjassa.

Aliarvostus koskee varmaan koko mallisarjaa, mutta itsellä kokemuksia mm. Class-1 kvartsi chrono diverista.
Oli keraamista bezeliä, 30ATM, safiirilasia ja koneistona Ronda 5040, jossa hienosti toteutettu big date kahdella itsenäisellä päivyrikiekolla. Bezelin ruuveissakin kivana detailina Edox logo (tiimalasi) kanta.
Myös kellon boksi oli ajatuksella tehty. Muistutti F1 pikavenettä, jonka sarjassa Edox ollut sponsorina.

Koko fiilis kellosta oli todella laadukas metalliranneketta myöten. Vaikka oli omaan ranteeseen speksien perusteella suuri, niin istui kyllä todella mukavasti. Mieltymysten käännyttyä hiukan pienempiin kelloihin, lähti Edox kiertoon.

Jälkikäteen kadutti kun luovuin. Siitä myös näytti tulevan jonkinlainen "kiertopalkinto", jonka hinta ei tainnut juuri 300€ yli nousta. Tuohon rahaan todella paljon kelloa.

Sen mitä silmiin osunut muita Edoxeja, niin pilkkahintaan näyttävät vaihtavan omistajaa.

Damaskosta voisin myös räntätä, mutta enää ei taida edustusta Suomessa olla.

 

[-mek-]

Merkistä riippumatta kaipaisi myös sellaista näkökulmaa, että missä kohtaa kokeneemmat arvelevat olevan pisteen, jossa eurolla saa eniten kelloa. Otetaanpa ensin automaailmasta esimerkki. 25 000 Kialla tai Skodalla saa jo peruskäyttöön paljon autoa. Verrokkina voisi kellopuolella olla parin-kolmensadan Seiko tai Citizen.

Autopuolella kulminaatiopiste voisi olla jossain 100 000 euron tietämillä. Sillä saa jo E-mallin mersun tai vastaavan riittävän isolla koneella ja runsailla varusteilla. Kovin olennaisesti auto ei siitä enää millään mittarilla parane, vaikka budjetin tuplaisi tai triplaisi.

Eli missä kohti voisi vastaava kulminaatiopiste olla kelloissa? Quartz-kelloissa noin tonnilla saa jo Longines VHP:n. Toki vedenpitävyys on vain 50 metriä, mutta muuten on jo normaalikäyttöön vaikeaa parantaa.

Entä automaattina? Kolmella tonnilla saa vaikkapa COSC-sertifioidun, titaanikuorisen Longines Spiritin.

Toki, kelloissa maksetaan varmaan autoja enemmän jostakin muusta kuin käyttöarvosta tai mitattavista ominaisuuksista, mutta olisi mukava lukea näkemyksiä ja perusteluita.

Ymmärrän täysin sen, että jotkut kellot maksavat paljon enemmän ja niissä on myös hienoa tekniikkaa, jota edullisista ei löydy. Ja niin kauan kuin kellot tekevät kauppaansa, niin hinnat ovat varmaan kohdallaan. Eikä kalliin kellon ostamista ja omistamista tarvitsekaan perustella järkisyillä. Mutta silti järkisyitäkin löytyy - tiettyyn pisteeseen asti, ja sitä nyt haetaan.