Ensimmäinen kaupallinen sukelluskello oli... vai oliko sittenkään?

[hm42]

Kaikkihan sen tietävät, Blancpainin Fifty Fathoms oli ensimmäinen kaupallinen suklari, ja Rolexin Submariner tuli markkinoille puoli vuotta myöhemmin.
Vai oliko sittenkään näin?
https://perezcope.com/2023/09/09/debunking-the-fictitious-history-of-the-blancpain-fifty-fathoms/ kaivetaan esiin mielenkiintoista historiaa.

Kyseinen kellohistorioitsija ja -tutkija koittaa kaivaa esiin myös totuuden Rolex Space-Dwelleristä. Oliko tuollaista kelloa alunperin olemassa ollenkaan vai ovatko kaikki huiman kalliit ja harvinaiset esimerkit jälkeenpäin tehtyjä huijauksia? https://perezcope.com/2023/12/24/space-junk-the-reality-of-the-infamous-rolex-space-dweller/

Palvelusta löytyy myös erilaisia franken-huijauksia kuuluisissa kellohuutokaupoissa ja muita outouksia. Suositeltavaa luettavaa!

 

[Koistinen]

Kaikkihan sen tietävät, Blancpainin Fifty Fathoms oli ensimmäinen kaupallinen suklari, ja Rolexin Submariner tuli markkinoille puoli vuotta myöhemmin.
Vai oliko sittenkään näin?
https://perezcope.com/2023/09/09/debunking-the-fictitious-history-of-the-blancpain-fifty-fathoms/ kaivetaan esiin mielenkiintoista historiaa.

Kyseinen kellohistorioitsija ja -tutkija koittaa kaivaa esiin myös totuuden Rolex Space-Dwelleristä. Oliko tuollaista kelloa alunperin olemassa ollenkaan vai ovatko kaikki huiman kalliit ja harvinaiset esimerkit jälkeenpäin tehtyjä huijauksia? https://perezcope.com/2023/12/24/space-junk-the-reality-of-the-infamous-rolex-space-dweller/

Palvelusta löytyy myös erilaisia franken-huijauksia kuuluisissa kellohuutokaupoissa ja muita outouksia. Suositeltavaa luettavaa!

Toinen yhtä mielenkiintoinen tarina on Rolexin Explorerin tarina: Kerta toisensa jälkeen kuulee tuon Mount Everestin tarinan. Valitettavasti taisi olla ainoa kello Smithsin puolelta joka kävi huipulla saakka:

 

[Notlimah]

50- ja vielä 60- luku oli aikaa, jolloin yritykset olivat vielä heikosti tietoisia tuotesuojasta. Suomalainen teollisuuskin kopioi silloin siekailematta ulkomaista teknologiaa eikä koira perään haukkunut. Eipä tuo Rolex-valmistajakaan tuolloin kovin aktiivisesti vahtinut subbariensa designia, Submariner-alike kelloja on useilla tunnetuillakin valmistajilla. Ja mekaaniset koneistotkin ovat perinteisten sveitsiläisten klooneja valmistusmaasta riippumatta. Oma muistikuvani noilta wanhoilta ajoilta on, että Incabloc -iskunsuojaus oli kelloissa tuolloin ehkä suojatuin tavaramerkki.

 

[Koistinen]

50- ja vielä 60- luku oli aikaa, jolloin yritykset olivat vielä heikosti tietoisia tuotesuojasta. Suomalainen teollisuuskin kopioi silloin siekailematta ulkomaista teknologiaa eikä koira perään haukkunut. Eipä tuo Rolex-valmistajakaan tuolloin kovin aktiivisesti vahtinut subbariensa designia, Submariner-alike kelloja on useilla tunnetuillakin valmistajilla. Ja mekaaniset koneistotkin ovat perinteisten sveitsiläisten klooneja valmistusmaasta riippumatta. Oma muistikuvani noilta wanhoilta ajoilta on, että Incabloc -iskunsuojaus oli kelloissa tuolloin ehkä suojatuin tavaramerkki.

Olikos se muutaman viskipullon kauppahinta millä Karhu myi tuotemerkkinsä eli kolme raitaa Adidakselle hetken ennen tuota? Enemmän tuohon aikaan taisi painaa ominaisuudet kuin brändit markkinoinnissa. Siitähän tuo incanlock ja ylimääräisten kivien lisäys ja mainostaminen kellotauluissa kertoo.

Samoin kuin tuossa Explorerin tapauksessa aika moni muukin yritysten sankaritarinoista on melkoista satuilua: Ei tainnut takavuosina kuuluisa koira, jonka mukaan yksi alansa jätti nimetty elää vain mainostoimiston johtajan mietteissä. Useampi nerokas toimitusjohtajien visio ja toteutus Kauppalehdessä on ollut täyttä konsulttityötä. Toisinaan myös röyhkeästi omitaan tekoja omikseen. Kaikista pahimpia ovat lukea firmojen historiikit, elämänkerrat ja juhlajulkaisut: Tarina aina väännetään mykyomistajien ja markkinoinnin mieleen sopivaksi. Aika moni luulee esimerkiksi Elon Muskin perustaneet nykyisiä firmojaan. Kun on kauppahetkellä sovittu "founder"-status papereihin syö väki keksityn tarinan "luineen ja nahkoineen". Sadusta tulee tosi kun sen tarpeeksi moni uskottava taho toistaa.

Eniten ärsyttää näiden urbaanien legendojen jatkuva käyttö niin sanottujen "ammattilaisten" taholta. Melkein yhtä laiskoja ovat taloustoimittajat tarkistamaan faktoja kuin "kello-journalistit". Yhteistä molemmissa usein myös sopiva tietämättömyys itse aiheesta ja tekniikasta/prosesseista valmistuksen takana, sekä kova usko omaan ylivertaisuuteen. Tällaista kaveria on markkinoinnin ammattilaisen helppoa koijata. Hesarissa kun ei Vision "ammattilaiset" jaksa edes tarkistaa taloustietoja niin ei voi harrastepohjalta toimivalta kellotoimittajalta vaatia kovinkaan paljoa. Viimeksi repesin Hesaria lukiessa kun vaatefirma tehtyt sadantonnin dropin parinkymmenentuhannen liikevaihdolla. Jatkokysymys siitä, "oliko veropetos vai kusetatko nyt?" jäikin sitten lukijalle. Lehden toimituksesta ei kukaan huomannut virhettä. Myöhemmin tekstiin tuli lisäys "omien sanojensa mukaan". Valitettavasti tässä vaiheessa mureni vaan koko muun jutun ja toimittajan uskottavuus. Riski tosin on kaikilla toimittajilla, että jos alkaa hankalia kysymyksiä heittämään niin helposti jää kutsut tilaisuuksiin saamatta.

Hotakaisen Kari käytti kelloteollisuutta koomisena kevennyksenä kirjakiertueella joku vuosi taaksepäin: kun pitää joka yrityksen markkinoinnissa kertoa se tarina. Yrityksellä voi olla ikää viikko ja toimia autotallissa, mutta tarina pitää olla komea nettisivuilla. Koomistahan kellotarinointi on myös vakiintuneilla merkeillä. Monella yrityksellä ei muuta yhteisestä sen keskityn tarinan kanssa kuin kymmenen pöytälaatikkon kautta kiertänyt nimi.